Badly Drawn Boy: It's What I'm Thinking (Part One - Photographing Snowflakes)

earMUSIC

Kymmenen vuotta sitten Damon Gough eli Badly Drawn Boy oli hetken parasta, mitä Iso-Britannialla oli musiikillisesti tarjota. Tätä mieltä olivat ainakin Mercury Music Prizen raadin jäsenet, jotka palkitsivat The Hour of Bewilderbeastin vuoden 2000 parhaana albumina. Goughin debyytti olikin kaikessa sekalaisuudessaan kiinnostava paketti, jossa yhdistyivät klassinen pop-melodiikka ja huuruinen päättömyys. Vuoden 2002 About a Boy -soundtrack tasoitti hieman särmiä osoittaen, että Gough osaa säveltää kerrasta tarttuvia, mutta sydämellisiä ja leikkisiäkin pop-lauluja. Myös Have You Fed the Fish? sekä One Plus One Is One jatkoivat laadukasta työtä, mutta vuoden 2006 Born in the U.K:lla BDB tuntui kadottaneen niin melodisen teränsä kuin aiemmin vahvan läsnäolon tunteen.

Viime vuoden lopulla muutaman vuoden hiljaiselo päättyi, kun Badly Drawn Boy julkaisi The Fattest Man in Britain -elokuvan tueksi sävelletyn albumin Is There Nothing We Could Do?. Tuo levy on itseltäni mennyt korvien ohi, mutta tuore albumitrilogian avaava It´s What I´m Thinking ei anna kovin mairittelevaa kuvaa Goughin nykytilasta.

Badly Drawn Boy osaa edelleen rakentaa vahvan tunnelman ja It´s What I´m Thinking on varsin yhtenäinen teos. Lähes poikkeuksetta keskitempoiset, riisutut ja uneliaasti kaiussa ajelehtivat kappaleet eivät kuitenkaan sisällä juuri mitään muistamisen arvoista. Usein Gough on kuin neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään hakkaava lapsi: kappaleissa jäädään toistamaan samaa melodia-aihiota kyllästymiseen asti, vaikka sen rahkeet eivät riitä vakuuttamaan edes parilla ensimmäisellä kerralla. Levyn mieleenpainuvimmaksi hetkeksi nouseekin jokainen nimibiisin äärellä vietetty kuusiminuuttinen. Kappaleen köyhää, läpi kappaleen toistuvaa melodiaa on kerrassaan mahdotonta kuunnella keskittyneesti raivostumatta.

Ideana näin riisutussa jäljessä lienee se, että lyriikat nousisivat etualalle. Ja kyllä Gough kiistatta ihan tyylikästä, tarkasti havainnoivaa tekstiä kirjoittaa, mutta muutamaa oivallusta lukuunottamatta sanoituksetkaan eivät tee niin suurta vaikutusta, että ne vetäisivät albumin kuiville. It´s What I´m Thinking on mukava laittaa pyörimään taustalle kevyen työnteon taustalle, mutta jos se asetetaan yksin valokeilaan, käy nopeasti selville, ettei sen lavakarisma riitä.