Bookends: Proud Of My Stereo

Spiritual Partners / Rhythm Barrel

Tampereelle kotiutuneen Bookends-kolmikon kakkoslevy Proud Of My Stereo ottaa edellistä rennommin. Akustista ilmettä on turhia nipottamatta lähdetty laajentamaan koskettimilla, heleällä sähköisellä kitarasvengillä ja yleisesti isompiin kaariin karkaavalla otteella. Silti samanlainen herkkyys ja pop-sensibiliteetti leimaa kakkoslevyä vähintään yhtä vahvasti kuin mikä ykkösellä ihastutti.

Avausraita 88 on selkeästi hitikkäintä osastoa, mutta aiempaan levyyn verrattuna ihan kuin eri bändiltä. Lauhkean voimapopahtava jämäkkyys ja lähes leikittelevä tekemisen ilo paistavat nyt heleän pop-melodisuuden ja pienempään rooliin jätetyn melankolian rinnalla. Kyllä sekin siellä edelleen soi, kuten No Rebel heti perään toimivasti osoittaa. Silti vasta heittäessään jalat sohvalle yhtye saavuttaa sellaisen irtonaisuuden jonka varassa musiikki vie mukanaan. Herrojen harkittu mutta rikasmausteinen sovitusmaku ihastuttaa, ja esimerkiksi Balconiesin epäperinteikäs askellus piristää. Shaking Of The Mantra humisee puolipsykedeelisesti ja fiilisteleekin kaikessa rauhassa viisi ja puoli minuuttia., unohtamatta silti olevansa heleää poppista.

Analog Manin raukeasti näppäilevä ”hupsuttelu”, Glovesin kohtalokkaampi indiediskopoljento, Aftermathin kiireetön kasvatus ja Killing Is Easyn teemaansa vasten reippaasti hymyilevä ja koukukkaasti polkeva menevyys ovat kaikki aika eri laidalla kulkevia uria, mutta ne seuraavat levypaketissa silti yllättävän luontevasti toisiaan. En menisi sanomaan Ville Tirilän laulutulkintaa mitenkään maailman omaperäisimmäksi, mutta kyllä se oikein mainiosti tässä keitoksessa kantaa melodiaa ja kuorruttaa kakkua. Hirveästi motkottamista Proud Of My Stereosta ei löydy, mutta nostaisin johtotähdeksi silti levyn vaivattomuuden. Viisimiehisenä keikkansa soittava kolmikko uskaltaa kurotella moniin suuntiin muttei kadota punaista lankaa. Samalla melkein joka kulmasta löytyy omanlaisensa koukku ja viehätys. Napakymppiin tarvittaisiin silti joko tätäkin enemmän mielikuvitusta tai yksinkertaisesti killerikoukukkaampaa liimamelodiaa. Harmonisen ja ”lämpimän” popin ystäville toki suositeltava hankinta.