Julkaistu: 16.11.2010
Arvostelija: Pietari Raekallio
Graveface
Kenkiintuijottelua, tekotaiteellista ja yhden idean kääntelyä. Sitä voi olla shoegaze-tyylinen musiikki. Onneksi se voi olla myös kaunista, riemukasta ja välitöntä, kuten chicagolaisen Dreamendin musiikki. Aluksi pieneltä kivalta kuulostanut So I Ate Myself Bite By Bite -albumi osoittaa useamman kuuntelukerran jälkeen olevansa mielenkiintoinen muutenkin kuin otsikkonsa ja kansikuvansa perusteella.
Yhtyeen äänimaailma ei ole kovin lavea eikä ammattitaitoisen kuuloinen, vaan paremminkin kotikutoisen kiehtova. Magnesium Lightin keskiosan nostatuskohta voisi olla minkä tahansa koulubändin käsialaa. Vokaaliosuudet ovat hillittyjä ja äänimatto takana välillä minimalistinen, välillä äänekkään rosoinen. Päällimmäiseksi ja selkeimmäksi instrumentiksi nousee pirteä banjo, joka sekä rytmittää että tuo kokonaisuuteen lisää valoa.
Vain kahdessa raidassa, levyn aloittavassa Pink Cloud In The Woodsissa ja sen päättävässä An Admissionissa, tapahtuu jotain, mitä ei heti kappaleen alun jälkeen arvaisi. Ensin mainittu on niin hauras, että sitä silmät kiinni kuunnelleessaan helposti säpsähtää, kun flaminglipsmäinen kakkosraita Where You Belong alkaa. Massiivinen päätösraita taas tiivistää yhteen Dreamendin eri elementit ja ynnää niihin vielä maittavan annoksen psykedeliaa. Muissa kappaleissa pyöritään tyylilajia kunnioittaen yhden idean ympärillä. Yksitoikkoisuuteen muukaan osa albumista ei silti sorru, koska ne harvat melodiat ovat tarttuvia ja paikoin hypnoottisiakin. Magnesium Light ja Aching Silence saisivat jatkua vaikka tuplasti pidempinä aivan samalla kaavalla, ja silti ne koskettaisivat.
So I Ate Myself, Bite By Biten pinnan alle pääsee parhaiten syventymällä sanoituksiin, jolloin musiikillisesti positiivinen ja huoleton ulkokuori pettää. Pieces ei olisi huono valinta iloisena koti-iltana punaviiniä maistellessa. On vain pidettävä huoli siitä, ettei seuralainen ole sanoja kuuntelevaa sorttia, koska tarina ullakolle kumppaninsa palasia piilottavasta henkilöstä voi pilata tunnelman.
2000-luvun alussa aloittaneiden chicagolaisten shoegaze ei ole siitä synkimmästä ja rosoisimmasta päästä – paitsi sanoitustensa puolesta.
Linkki: myspace.com/dreamend
(Päivitetty 16.11.2010)