Julkaistu: 16.11.2010
Arvostelija: Pietari Raekallio

Graveface
Kenkiintuijottelua, tekotaiteellista ja yhden idean k��ntely�. Sit� voi olla shoegaze-tyylinen musiikki. Onneksi se voi olla my�s kaunista, riemukasta ja v�lit�nt�, kuten chicagolaisen Dreamendin musiikki. Aluksi pienelt� kivalta kuulostanut So I Ate Myself Bite By Bite -albumi osoittaa useamman kuuntelukerran j�lkeen olevansa mielenkiintoinen muutenkin kuin otsikkonsa ja kansikuvansa perusteella.
Yhtyeen ��nimaailma ei ole kovin lavea eik� ammattitaitoisen kuuloinen, vaan paremminkin kotikutoisen kiehtova. Magnesium Lightin keskiosan nostatuskohta voisi olla mink� tahansa koulub�ndin k�sialaa. Vokaaliosuudet ovat hillittyj� ja ��nimatto takana v�lill� minimalistinen, v�lill� ��nekk��n rosoinen. P��llimm�iseksi ja selkeimm�ksi instrumentiksi nousee pirte� banjo, joka sek� rytmitt�� ett� tuo kokonaisuuteen lis�� valoa.
Vain kahdessa raidassa, levyn aloittavassa Pink Cloud In The Woodsissa ja sen p��tt�v�ss� An Admissionissa, tapahtuu jotain, mit� ei heti kappaleen alun j�lkeen arvaisi. Ensin mainittu on niin hauras, ett� sit� silm�t kiinni kuunnelleessaan helposti s�ps�ht��, kun flaminglipsm�inen kakkosraita Where You Belong alkaa. Massiivinen p��t�sraita taas tiivist�� yhteen Dreamendin eri elementit ja ynn�� niihin viel� maittavan annoksen psykedeliaa. Muissa kappaleissa py�rit��n tyylilajia kunnioittaen yhden idean ymp�rill�. Yksitoikkoisuuteen muukaan osa albumista ei silti sorru, koska ne harvat melodiat ovat tarttuvia ja paikoin hypnoottisiakin. Magnesium Light ja Aching Silence saisivat jatkua vaikka tuplasti pidempin� aivan samalla kaavalla, ja silti ne koskettaisivat.
So I Ate Myself, Bite By Biten pinnan alle p��see parhaiten syventym�ll� sanoituksiin, jolloin musiikillisesti positiivinen ja huoleton ulkokuori pett��. Pieces ei olisi huono valinta iloisena koti-iltana punaviini� maistellessa. On vain pidett�v� huoli siit�, ettei seuralainen ole sanoja kuuntelevaa sorttia, koska tarina ullakolle kumppaninsa palasia piilottavasta henkil�st� voi pilata tunnelman.




2000-luvun alussa aloittaneiden chicagolaisten shoegaze ei ole siit� synkimm�st� ja rosoisimmasta p��st� � paitsi sanoitustensa puolesta.
Linkki: myspace.com/dreamend
(P�ivitetty 16.11.2010)