Julkaistu: 14.11.2010
Arvostelija: Otto Suuronen
Hard Drive / 2K6
Norjan Sarpsborgissa yli parikymmentä vuotta sitten alkunsa saanut Apoptygma Berzerk on pysynyt Suomessa pienen piirin suosikkina. Futuristisen syntikkapopin ja EBM:n parista aloittanut yhtye käänsi 15 konevoittoisen vuoden jälkeen katseet kohti rock-kitaroita ja tuloksena syntyi radikaalisti edellisistä albumeista eronnut, yhtyeen mittapuulla suoraviivaiseksi rock-levyksi luokiteltava You And Me Against the World. Apopin kansainväliselle suosiolle suunnanvaihto osoittautui kannattavaksi, sillä tummanpuhuvan elektrorockin myötä yhtye sai itselleen täysin uuden fanijoukon. Suunnanmuutoksen jälkeen yhtye julkaisi sovittelevamman Rocket Science -levyn (2009), jonka aikaiselta maailmankiertueelta on taltioitu tämä Imagine There’s No Lennon -CD/DVD-julkaisu. Livelevyn kappalemateriaali painottaakin luonnollisesti uutukaista albumia tarjoten onneksi myös valittuja paloja menneestä (aina encorena kuultavaan vuoden 1996 Non-Stop Violence -kappaleeseen saakka).
Nimenomaan menneisyyden ja nykyisyyden ristiriitaisuus nouseekin vahvasti esiin APB:n livesoittoa kuunnellessa. Edelleen soivat komeina vuosituhanteen vaihteen Eclipse ja Starsign, jotka muistuttavat yhtyeen taannoisesta suuruudesta konebändinä. Toista äärilaitaa edustaa tympeä In This Together, joka raastavine heavykitaroineen on edelleen yhtä sietämätön kuin viisi vuotta sitten ilmestyessään. Parhaiten tähän tyylilajien sekoitukseen kietoutuvatkin tunnelmalliset Lost in Translation ja Butterfly Defect sekä edelleen ylittämätön konepophelmi Kathy’s Song, jota ei valitettavasti tosin kuulla levyversiolla. Näin ollen DVD toimiikin huomattavasti levyversiota paremmin ja antaa laajemman kuvan Apopin tuotannosta. ”Let me see some hands” -tyyppiset yleisönhuudahdukset alkavat CD-versiossa puuduttaa aivan liian pian.
Nuorekkaan asenteen säilyttänyt Apoptygma Berzerk ei esitä tätä nykyä kovin omaperäistä musiikkia, mutta silti sen esittämä flirttailevan vaihtoehtorockin ja elektronisen popin sekä teknon ristisiitos toimii yllättävän hyvin. Tarkkaan stailatun yhtyeen ainut alkuperäisjäsen laulaja/kitaristi Stephen Groth on kiistämättä karismaattinen ja näyttävä keulahahmo. Myös Geir Bratlandin koskettimet pelastavat kokonaissoundissa sen minkä kitaristi Angelin mahtaileva heavy-sahaus pilaa. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä käy esimerkiksi toimivalla kertosäkeellä siunattu Mercy Kill, jonka tyhjänpäiväinen kitaramekastus tärvelee. Oman mausteensa livelevyn antiin tuovat New Orderilta lainattu, leikkisästä kasaripopista tunnelmalliseksi balladiksi muunnettu Bizarre Love Triangle sekä brittiläisen The House of Loven indie-klassikko Shine On, joka on Apopin käsittelyssä muuttunut viehättäväksi elektrorockiksi.
Norjalainen yhtye joka aloitti uransa synapop/EBM suunnalta, mutta joka on viime vuosina siirtynyt suoraviivaisemman electro/industrial rockin suuntaan.
Linkki:
apoptygmaberzerk.de
(Päivitetty 24.7.2012)