Stereolab: Not Music

Duophonic

Stereolabin edellinen pitkäsoitto Chemical Chords ilmestyi pari vuotta sitten, saaden pääasiassa positiivisen vastaanoton. Kyseisistä sessioista jäi myös runsaasti biisejä yli, joten oli vain ajan kysymys koska niiden pariin palattaisiin, etenkin kun bändi jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle keväällä 2009. Pitkän pyörittelyn jälkeen edellisestä junasta asemalle jääneet siivut julkaistaan nyt muutaman uudelleenkäsittelyn numeron kera.

Not Music ei taustastaan huolimatta ole mitään epämusiikkia tai ylijäämätavaraa. Albumi on kyllä vahvasti sukua edeltäjälleen, sillä elektroninen pop on jättänyt rockin miltei kokonaan taakseen, mutta kiekolla on myös omat ansionsa, vaikka se ei kovin suuria tunteita nostatakaan. Retrohenkinen lounge-poppailu korostuu erityisesti ohuiden soundien sekä runsaan ranskankielen käytön avulla, vaikka suurin osa lyriikoista esitetään englanniksi. Stereolabin vahvuuksiin on kuulunut aina huomion siirtäminen ilmeisestä olennaiseen, kuten nytkin; Not Music on päältä kaunis pop-albumi, joka ei oikeastaan sisällä ainuttakaan tarttuvaa pop-koukkua. Kauniit struktuurit ja hiotut yksityiskohdat viehättävät aikansa, mutta puuttuvaa sisältöä ja todellista paloa ei voi korvata silkalla maisemamusiikilla.

”Uudet” kappaleet soljuvat viehättävänä helminauhana läpi kerta toisensa jälkeen herättämättä sen kummempia intohimoja. Pienimuotoinen instrumentaali Equivalences hurmaa hiljaisella neroudellaan ja suoraan 60-luvulta kaapattu Aelita omaa niin ikään potentiaalia, mutta todelliset osumat löytyvät jo julkaistujen biisien uusista versioista. Chemical Chordsin hädin tuskin kolmeminuuttinen Silver Sands on nyt kasvanut päälle kymmenminuuttiseksi kraftwerkiaaniseksi teokseksi, jonka kiillotetut äänet ja äärettömyyttä korostavat synapinnat hiljentävät kerta toisensa jälkeen vain kuuntelemaan tätä Düsseldorf-soundin hopeista kauneutta. Nappisuoritus on myös Neon Beanbag (Atlas Sound Mix), joka päättää albumin positiivisissa tunnelmissa.

Mikäli Stereolab jää tauolle pysyvästi käy Not Music testamentista, tosin yhtye olisi mielestäni ansainnut uljaamman päätöksen. Toivotaan että Tim Gane, Lætitia Sadier ja kumppanit palaavat vielä jonain päivänä edes yhden albumin ajaksi takaisin.