No Strings Left: La Prisee De La Bastille

Upton

Salonkikelpoiset italoiskelmätähdet ja kiharaiset nahkahousuhevarit peittävät useimmiten sen tosiseikan, että saapasmaasta tulee oikeasti hyvääkin musiikkia. Napolista ponnistava No Strings Left on yksi näistä väliinputoajista, sillä se naittaa musiikissaan vanhan koulun punkkia tuorempaan indie-ilmaisuun. Musiikillisesti No Strings Left on hyvin lähellä esim. The Libertinesiä ja sen johdannaista Babyshamblesia, jotka molemmat operoivat samalla rosoisella ja huuruisella rockin sektorilla kuin italialaisnelikko.

Yksi No Strings Leftin suurimmista ongelmista on sama kuin useimmilla etelä-eurooppalaisilla indievirityksillä. Hyvästäkään yrityksestä huolimatta omaa näkemystä ei saada tarpeeksi esille, vaan kaikesta paistaa liiallinen kunnioitus anglosaksisia esikuvia kohtaan. Toinen häiritsevä seikka on melodioiden kankeus, sillä vaikka kuinka La Prisee De La Bastille-levyä raksuttaa läpi, eivät kappaleet osoita juurikaan tarttumapintaa. Richard Hell & The Voivodsille kumartavassa The Eternal Promise Of Charm-biisissä päästään jo sentään varsin lähelle. Myös bändin nimikkobiisi on varsin kypsää kauraa, vaikka voisikin olla suoraan kopioitu Pete Dohertyn laulukirjasta.

Puutteistaankin huolimatta No Strings Left on kaikin puolin tervetullut tuttavuus, jonka uroteot ovat vielä tuloillaan. Jos bändi pääsee eroon turhasta vieraskoreudesta ja kainostelusta, voi se läväyttää tiskiin vaikka minkälaisen mahtiteoksen. Nyt yhtye jää kirjoissani vielä hataran lupauksen asteelle.