Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändi: Ruuvimeisseli perseessä

Sitoutumaton haistavitturecords

"Kaikki alko siitä kun elämä meni päin vittua" karjuu Tuomas Henrikki yhtyeensä uuden pitkäsoiton toisella raidalla Päin vittua. Siinä kiteytyy paljon kahdessa osassa julkaistun Vade Retro Satanus-debyytin seuraajan luonteesta. Debyytin sekava, mutta viehättävän persoonallinen sekoitelma hämyfolk-viheltelyä, garageriehuntaa ja omaleimaisia melodiakäsityksiä on saanut väistyä uhkailtujen punk-räminöiden, minimalismiin taipuvaisen roskaelektron ja taidemetelin tieltä. Totisesti, uusia Regina Linnanheimoja, Käpytemppeleitä tai edes Simpukoita innolla odottelevat tulevat pettymään.

Oma ensireaktioni kulki hämmennyksestä pettyneisyyden kautta silkkaan ärtymykseen. Mikä ihmeen vimma sai hienon bändin kääntämään selkänsä täysin - ja ihan silkkaa vittumaisuuttaan? Olotilasta tulee vahvasti mieleen Candy Canen käännös tumman melodisesta indierock-lupauksesta avantgardistiseen äärimättösirkukseen - mutta tässäkin tapauksessa oman ymmärryksen laajentaminen vaatii ainoastaan uskallusta laittaa levy uudelleen soimaan.

Kahdenkymmenen raidan kokonaisuus ei pysy paikallaan eikä välitä kuulijan toiveista vaan sätkii, rätisee, paukkuu ja ärisee kuin asiakkaat Niksulan suljetun osaston avoimien ovien päivänä. Luonnosmaiset biisit rupisine soundeineen tuntuvat vähän väliä sulautuvan toisiinsa, mutta yhtä nopeasti ne repivät toisiltaan raajoja irti. Hetken aikaa jalat tukeutuvat vehreään maahan kunnes yhtäkkiä vehreydestä nousevat pahuuden voimat sinkoavat kuulijan ulkoavaruuteen. Levyn idioottimaiselta tuntuva titteli taitaa sittenkin olla paras mahdollinen.

Kuuntelukertojen kertyessä kaaoksesta nousee hiljalleen esiin hienoja hetkiä, tarttuvia melodiapätkiä - jopa useampia varsin hyviä biisejä - ja hötkyilyssä näkyy se sama tinkimätön, omapäinen ilme kuin debyytilläkin. Ei Ruuvimeisseli perseessä silti kaikessa yllätyksellisyydessäänkään tunnu musiikillisessa mielessä mielivaltaista kokeilua kummemmalta, mutta aika, keikat ja levyn synnystä kertova dokumentti tulevat - ainakin toivon mukaan - määrittelemään sen lopullista merkitystä selkeämmin. Tällä hetkellä sen asian ei ole väliä, sillä levyn aikaansaama toismaailmallinen sekavuuden tila addiktoi - jos Henrikin ja kumppaneiden sekoilulle vain ensijärkytyksen jälkeen antaa mahdollisuuden repiä mukaan kiehtovan hirvittävään kyytiinsä. Joillekin halu tehdä mitä huvittaa on sallittua, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändin kohdalla se on suorastaan suotavaa.