Stam1na: Vanhaa paskaa

Sakara

Monille, kuten kirjoittajalle itselleenkin Stam1nan yhtäkkinen nousu hevipäiden huulille ja myyntilistojen kärjille keväällä 2005 herätteli monenlaisia hämmästyneitä kysymyksiä, päällimmäisenä "mistä tällainen porukka yhtäkkiä ilmestyi?"

Mikäli taannoinen DVD ei sitä vielä tehnyt, viimeistään tämä yhtyeen demomateriaalia vuodesta 1997 alkaen kattava kokoelma osoittaa hyvin selvästi, että mitään ei tapahtunut yhtäkkiä. Stam1nan terävä, tarttuva ja haastava ryöpytys hioutui debyytin täyshyökkäykseen ja varsinkin toisen levyn Uudet kymmenen käskyä (2006) röyhkeisiin rönsyihin kymmenen vuoden uurastuksen ja särmien hiomisen jälkeen. Epäilemättä osasyy kokoelman julkaisemiseen on bändin jäsenten tympääntyminen netissä pyöriviin demo-bootlegeihin, mutta toisaalta kokoelma esittelee erään menestystarinan alkuvaiheet hyvinkin autenttisesti... ja sanoihan eräs viisas mies niinkin, että paras tapa arkistoida on julkaista.

Näitä demoja aiemmin kuulemattoman, puolivillaisiin kellaridemokokoelmiin tottuneen pitkäletin Stam1nan "vanha paska" pääsee yllättämään tasokkuudellaan. Jo ensimmäisestä raidasta Vihaa alkaen bändin tyylin peruspalikat - rikkaat melodiat, jämäkät mättökohdat ja Hyrden laulun ympärille rakentuva tunnelma - ovat näkyvillä, mutta eritoten alkupuolen materiaalin hailakat soundit yhdistettyinä keskitempoiseen menoon saavat bändin kuulostamaan metalliin päin vilkuilevalta suomirock-bändiltä!

Aika nopeasti kokka kuitenkin kääntyy räväkämpään suuntaan, parhaimpina esimerkkeinä useampienkin debyytin biisien varhaiset versiot, kuten Koe murha! ja Erilaisen rakkauden todistaja. Fanin kannalta onkin kiehtovaa kuunnella tuttuja biisejä, mutta samalla tunnistaa niistä etsikkoajan hapuiluja tai sanoituksiin jääneitä sympaattisia yksityiskohtia. Kokoelman hupaisimpiin hetkiin lukeutuu ehdottomasti bändin ensihitin Kadonneet kolme sanaa vain vuotta ennen debyyttiä äänitetty, voimakkailla konerupsutuksilla ja -sampleilla koristeltu versio. Tämä aiemmin julkaisematon hölmöily lienee toinen niistä houkuttimista, joilla demot jo tuntevakin fani saattaisi kokoelmaan levykaupassa tarttua. Yhtyeeseen syvemmin tutustunutta fania vetänee puoleensa myös kolmoslevy Rajalta (2008) hyllylle jäänyt, tuikeasti ympäriinsä räjähtelevä Yhdeksän tien päät. Sokerina pohjalla on, yhtyeen omaa luonnehdintaa lainaten, Stam1nan englanninkielisen kauden tärkein teos Meet Your Fate. Bändin ensimmäisellä demolla (Brainrape, 1997) ilmestynyt täysverinen Stone-pastissi toimii hellyttävän hakevasta meiningistään huolimatta mainiosti.

Melko maltillisesti hinnoiteltu kahdenkymmenen biisin kasa on Stam1na-fanille oivallinen, tähän mennessä muodostuneen kokonaiskuvan täydentävä kuriositeettien aarrearkku. Ulkoisilta puitteiltaan julkaisu miellyttää silmää ja orkesterin kitaravastaavien kansitekstit ovat hykerryttävää luettavaa. Silti kyse on nimenomaan kuriositeeteista eli ei mistään mullistavasta - kuten uudesta pitkäsoitosta...