Verjnuarmu: Lohuton

Osasto-A

Savon oma Lauri Tähkä on täällä taas. Verjnuarmu on julkaissut Lohuttoman jatkoksi kahdelle aiemmalle savometallin lanseeranneelle pitkäsoitolle, joiden juju ei ole ollut pelkässä murteen mongerruksessa, vaan ennen muuta hyvissä biiseissä. Listaykkösenäkin vieraillut uutukainen ei pelkästään pidä yhtyeen mainetta puhtaana, vaan jopa kiillottaa sitä entistäkin hohtavammaksi.

Lohuttoman voisi sanoa olevan juuri sellainen, kuin hyvä rocklevy perinteisessä mielessä on: monipuolinen, silti jämäkän yhtenäinen ja täynnä tarttuvia kertosäkeitä. Monisyiset biisit ovat kuin korsetilla puristettu neljän minuutin mittaan, ja vaikka eri osia ja suunnanmuutoksia riittää tungokseksi asti, ei yksikään biisi levähdä ympäriinsä rakennekikkailun takia. Levy saa samanaikaisesti sekä truemetallistin rapsuttamaan kiinnostuneena partaansa, että mattimeikähevarin nyökyttelemään päätään kertosäkeiden tahdissa. Sopiva paisuttelukin on hallussa, sillä hienot kertsit viedään usein biisien edetessä vielä seuraavalle tasolle melodian tai bändisoinnin kasvaessa vielä yhden asteen verran. Erityisesti stemma- ja kuorotyöskentely on musiikkityyliin nähden harvinaisen ansiokasta - selvää lisäpotkua joukkolaulanta antaa esimerkiksi Turjan ja Lohuttoman kertseihin.

Vaikka kuoroa ja stemmaa levyltä löytyykin, on Lohuttoman kokonaissoundi miellyttävän luonnollinen. Raitaähkyyden poissaolo ja se, että sähkökitara kuulostaa oikeasti sähkökitaralta, antaa nykypäivänä levyille lisäarvoa. Tietynlainen orgaanisuus korostuu laulajien genrelle epätyypillisten laulutyylien myötä. Puijon Perkele laulaa puhtaat osuudet varsin rock-henkisesti rumpali Musta Surman käristessä huudot kuin mitä väkivaltaisimman black-orkan johtaja.

Lohuton on vahva levy, jota tulee työnnettyä soittimeen uudestaan ja uudestaan, kun huomaan jonkun biisin kertosäkeen soivan taas päässäni. Aivan loppuun saakka levyn kaari ei kanna, kun esimerkiksi Korvo ja Sysisyvän jäävät useimmiten skipattavan biisin rooliin, mutta sen sijaan vaikkapa Turja, Kuvajaenen ja Paha paemenen puvussa ovat kerta toisensa jälkeen oikein viihdyttävää kuunneltavaa.