GAF: Cultivate Disdain

Scrotum Jus

Helsinkiläinen GAF täräyttää toisella levyllään melkoisen ponnekkaan annoksen perinnetietoista, mutta oivaltavaa grindcorea. Rotten Soundin ja vanhemman Carcassin iljettävä löyhkä leijailee vahvana Cultivate Disdainin yllä, mutta muunkinlaisia tuoksuja on havaittavissa. Käytännössä tämä tarkoittaa pitelemätöntä ja tyylilajin normien mukaista räyhäämistä, johon on kuitenkin oivaltavasti sekoiteltu vaikuttavia aineita niin rockin kuin myös groovymman metallinkin puolelta, esimerkkinä käyköön heti kärjessä tärähtävän Destination: Dismembermentin panteramaisen kukkoileva kitarasoolo.

Kuten grind-bändeillä usein on tapana, ei GAF:kään vimmaisen räyhäämisensä takana näytä kovin vakavalta orkesterilta. Sanoituksissa pyöritään lähinnä erilaisten absurdien tapahtumien ja verimyrskyjen ympärillä, joten herkempää saattaa jopa hirvittää - jos nyt väkivaltainen sanoitusmaailma ei toki grindin saralla ole mikään uusi keksintö, kuten Cultivate Disdainin Repulsion-klassikko Horrifiedin taiteelliset visiot hiukan mieleentuova kansitaidekin osoittaa. Silti tälläkään saralla bändi ei tyydy silkkaan "perinteiden kunnioittamiseen" vaan teksteistä löytyy yllätyksiäkin. Esimerkiksi Mr Miggsin herättämät mielikuvat saivat kirjoittajan hörisemään ja entäs biisi nimeltä James Bondage?

Kokonaisuutena levy on hykerryttävän hyväntuulista ja iskevää räyhää, jonka ainoiksi miinuspuoliksi jäävät välillä turhankin monotoninen "ylinopeutta silkan ylinopeuden vuoksi"-vöyhötys ja hivenen liian pitkäksi venähtävä pituus. Kahteenkymmeneen ralliin mahtuu onneksi monta mainiota polvilumpioon tähdättyä vasaraniskua, joten mielelläänhän Cultivate Disdainia suosittelee vauhdinhurmansa mieluiten musiikillisesti nauttiville.