Feiled: Lost

Tampereen seudulla siki�� jatkuvasti uusia positiivisia b�ndej�, joista viisimiehinen Feiled onnistuu iskeytym��n miltei k�rkisijoituksille. Yhtyeen tummasyinen poppis vakuuttaa, vasta vuoden vanhan kokoonpanon tuore Lost –ep on jopa yll�tt�v�n hioutunut. Trendin per�ss�h�n t�ss� kuljetaan. Ensi kuulemalta nousi mieleen, ett� HIMin seuraava levy voisi kuulostaa t�lt�, jos siit� karsisi liiat metallielkeet. Vaikutelma nousee etenkin Antonin laulusta, joka joissain kohtaa (etenkin Again -kappaleessa) vet�� hyvin VilleValomaisia sis��nhenk�yksi� ja ��nenmurtumisia (siis sill� kuuluisalla voihkinalla). Siit� tuo l�hinn� tuli tuo lovemetallimieltym�. Tummaa on, herkk�� ja kaunista. Materiaalia ei voi paljon moittia, mukavan reipaasti etenev� fiilistelypoppi k�ytt�� kivasti Miikan tiluttelevia koskettimia sek� Henkan ja Romyn jopa yll�tt�v�n kiireett�mi� kitaroita.

Avausraita Lost starttaa leijuvalla riffill� ja kimaltelevilla koskettimilla, joihin Antonin pohdiskeleva laulu sopii kuin hunaja teehen. V�risev�� ja leijuvaa poppia, kuin radioaalloille luotua. Liev� mahtipontisuuskaan ei Feiledin tapauksessa h�iritse, pikemminkin p�invastoin. Again vaihtaa pari vaihdetta vauhdikkaampaan osastoon, rauhallisista s�keist� sy�ksyt��n menev��n kertoon. Jalka alkaa ly�d� ja niska liikkua. Heaven’s Falling Down jatkaa edellisen linjoilla, v�h�n enemm�n s�r�� ja aste synkyytt�, niin t�m� olisi HIMi�. Saadaan sinne sit� kitarasooloakin, mutta etenkin tuo uliseva kosketinosasto vieh�tt��. Kun levyn p��tt�v� Crimes We Once Shared jyr�ilee viel� mukavasti tarttuvalla kertos�keell� ja tilulilunorsunluilla, on t�m� nelj�n kappaleen annos kaihoromanttista poppia paketissa. Todella hyv� suoritus vuoden vanhan yhtyeen demoksi.