Julkaistu: 31.10.2010
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Omakustanne
Tamperelainen viisikko Idiomatic on neljässä vuodessa kasvanut kotimaisen melankolisesti maalaavan indien valovoimaisimpiin lupauksiin. Reilun vuoden takaisessa haastattelussa tuli tiivistettyä yhtyeen tunnusomaisen soundin osasiksi komea ”huohottava” (väreilevä?) kaari, solisti Sasja Montosen leijailevasta ärhäkämpään ulottuva laulu sekä kiivaan tumman sykkeen ja hillityn seesteisyyden hieno yhteennivominen yhdessä melodisen koukukkuuden kanssa. Samat asiat ovat edelleen Idiomaattien ytimessä, mutta sovitukset ovat entistäkin harkitumpia ja rikkaampia. Debyytti-EP:llään yhtye liitää upeasti.
Avausraita Fireworks sykkii säröisen kiivaasti ja huohottaa kipakasti, mutta tasapainottaa kulkuaan kuulaan haikealla kaarella. Tunnelma säilyy mahtiponnestaan huolimatta herkkänä ja vaikka tummuus ja melankolia leimaavat ilmettä on paketissa myös jatkuvasti mukana usko valoisampaan tulevaisuuteen jota kohti ojennutaan katsomaan korkeissa tähtiverhoissa. Body And Soul vaihtaa näppäilevämpään haaveilevuuteen, mutta nostaa sitten myös jylhät ja väreilevät siipensä. Street Lights stadionkaari jatkaa samalla vahvalla otteella eikä yli yhdeksänminuuttinen neljäs raita – jonka sisällä on nimibiisi There´s No Promisen ohella bonusbiisi – lavenna varsinaista kaavaa, vaikka jälkimmäinen tallentaakin akustiseen näppäilyynsä jopa sointuvaihdot. Yhtye luo biisinsä akustisella kitaralla joka kuuluu kyllä kipakammassakin puolessa. Valon säilyttäminen melankolian keskellä onnistuu yhtyeeltä tällä EP:llä sen verran vahvasti että ihme on ellei nousukiito jatku.
Maalailevaa ja rikasta indierockia soittava tamperelainen yhtye.
Linkki: myspace.com/theidiomatic
(Päivitetty 30.11.2010)