The Storm: Black Luck

Spinefarm

Edesmenneen Swan Leen solisti Pernille Rosendahl ja Mew´n ex-basisti Johan Wohlert ovat paitsi pariskunta, myös yhtye nimeltä The Storm. Bändin viime vuoden lopulla Tanskassa julkaistu albumi Black Luck näkee nyt päivänvalon myös Suomessa, ja jotenkin on sellainen fiilis, että tämä voisi härmäläisiin upota.

Swan Leen hienostuneesta popista tai Mew´n progemaalailusta ei ole The Stormin kakkoslevyllä tietoakaan, vaan homman nimi on mahtipontinen, hiukan metallinen kertosäerock. Biisistä toiseen samaan tapaan jurnuttavista kitaroista ja kaikuisista syntetisaattoreista täyttyvä äänimaisema on kylmä, eikä inhimillisyyttä meinaa löytyä sitten millään. Juuttien onneksi melodiat ovat niin kertakaikkisen vahvoja, että Black Luck pysyy kuivilla.

Pernille Rosendahl on edelleen hieno solisti. Hänen vivahteikas äänensä kuitenkin hautautuu usein äänimassan alle, kun raitoja ei ole studiossa säästelty. Tämä tukkoisuus muodostuu levyn suurimmaksi ongelmaksi - "vähemmän on enemmän" -periaatteella näistä kappaleista voisi saada aikaan vaikka mitä. Äärimmäisen komean Dominos-kappaleen loppuherkistely on lähes ainoita suvantovaiheita koko albumilla, ja nousee samalla sen huippuhetkiin. Rosendahlin äänikin tulee iholle aivan eri tavalla, kun säestyksenä on vain etäinen mieskuoro ja akustinen kitara.

Black Luck on tasaisen varma ja hyvä albumi, jolta kuitenkin puuttuu sellainen uskallus ja kekseliäisyys, mikä yleensä tekee levyistä keskitasoa parempia. The Stormin kakkoslevyn kevytmetallinen hitikkyys haiskahtaa jopa hieman laskelmoidulta. Kun Volbeat-solisti Michael Poulsen vierailee mikrofonin varressa kappaleessa B.S.E, The Stormia on lähes mahdotonta erottaa menestystä niittäneistä maanmiehistään.

Jollain tavalla The Stormia kuvaa parhaiten mielleyhtymä, joka on pyörinyt päässäni aina levyä kuunnellessani: Black Luckista tulee vahvasti mieleen Ankkarock. Voisin melkein lyödä pienen summan vetoa siitä, että yhtye nähdään ensi kesänä Korsossa. Eikä tämän kommentin ole tarkoitus sisältää lainkaan arvolatautuneisuutta, kyseessä on vain mielikuva, jota karkuun en pääse The Stormin kohdalla.