Hero Dishonest: Dangerous

If Society

Kirjoittajan elämä on sisältänyt ajanjakson, jolloin Hero Dishonestin neljäs levy When the Shit Hits the Man (2006) oli hyvän tovin ajan kovin koskaan levytetty hardcore-kiekko. Tätä taustaa vasten seuraajansa ensikuunteluun liittyneet jännittynyt tunnelma ja hikoilevat kämmenet tuntuvat melko luonnollisilta asioilta. Onko Dangerous yhtä kova kuin edeltäjänsä? Ei ole, mutta sen ei ole väliä kun levy on nimensä väärti - ja taatusti suuremmissa määrin kuin Michael Jacksonin samalla tittelillä siunattu hittikavalkadi.

Silkan kohkaamisen sijaan bändi on vienyt luontevaa levottomuuttaan aiempaa pidemmälle punk-konventioista. Bändi loikkii itselleen ominaisen ylinopeasti rokkaavasta hardcoresta (Spam Me Up, Scotty) hetkessä vanhan Napalm Deathin hajuisen grindcoren suuntaan (Fag Agenda) ja ritisevän surinajumituksen kiemuroihin (Dead Man´s Sauerkraut) sujahtaen siinä sivussa vielä post-punkinkin puolelle (Company Bad Man). Biisien nimistä voinee arvella sanoitusmaailmankin pyörivän jossain vakavastiotettavan kritiikin ja ilkikurisen tajunnanvirran välillä, kuten - viimeaikojen mediakohun merkeissä oletettuakin ajankohtaisemman - Fag Agendan säkeet osoittavat: At war with satan / with the only formula that works for men / Here´s to you mr. brownsword / And to all satan´s gay friends / A clear and present danger / a fag´s ass.

Laaja vaikutekirjo voi antaa Dangerousista sekavan vaikutelman, mutta Hero Dishonestin tunnistettava tyyli, hervoton tulkinta ja pirullisen tiukka soitto tekevät siitä olosuhteisiin nähden eheän ja vahvasti addiktoivan kokonaisuuden. Toisin kuin edellämainittu edeltäjänsä, Dangerous ei hyökkää päälle kuin lauma nälkiintyneitä mutanttihyeenoja vaan viettelee hämmentäen ja arvaamattomasti kuin kohtalokas nainen, jolla on selkänsä takana piilossa leipäveitsi ja sille kymmeniä käyttötarkoituksia.