Penniless: A Cab to the City

A West Side Fabrication

Penniless tuntuu olevan ikinuori yhtye. Nakkilan kitararocklahja maailmalle on julkaissut jo viidennen albumin nykymuodossaan, ja yhtyeen varsinainen historia ulottuu aina 1980-luvun lopulle saakka. Silti minkäänlaista keski-ikäistymistä ja tai setämäisyyttä ei ole havaittavissa, vaan viisikon otteet sen kun paranevat vanhetessaan. A Cab to the City on Pennilessin tähänastisen uran ehdoton kohokohta.

Yhtyeessä vaikuttavasta kolmesta Alisaaren veljeksestä nuorin, Ossi, on ottanut tällä levyllä suurimman sävellysvastuun harteilleen. Vaikkei Pennilessin kappaleissa aiemminkaan ole mitään vikaa ollut, on Ossi Alisaaren luomuksissa sellaista kypsyyttä ja huolellista käsityöläismäisyyttä, joka nostaa yhtyeen jälleen uudelle tasolle. Aluksi perushyviltä vaikuttavat kappaleet paljastavat itsevarmasti parhaat puolensa vasta ajan myötä, eikä tämän jälkeen kappaleiden koukkuja pääse pakoon edes unissa.

Siinä missä perusrockyhtyeen sävellyksistä saattaa löytyä pari ideaa, jotka kannattelevat kappaletta, on Pennilessillä varaa tuhlata musiikillisia aiheita. A Cab to the Cityn kappaleista saattaa löytyä jopa kymmenen toisestaan poikkeavaa tai kehiteltyä osaa, mutta silti kyse ei ole mistään progesta, vaan melodisesta kitararockista, joka sattuu vaan olemaan äärettömän kiehtovasti sävellettyä ja sovitettua. Penniless rakentaa aiempaa pidempiä draaman kaaria, mutta tyhjäkäyntiä kappaleista ei löydy.

Vaikka A Cab to the Cityltä löytyy myös pari heikompaa esitystä, on se täynnä esimerkkejä mestarillisesta laulunkirjoittamisesta. Heti levyn aloittava Don´t You Know it´s Monday näyttää, miten homma hoidetaan: tarttuvalla tilutusriffillä starttaava kappale imee mukaansa jo säkeistön melodialla ja bassolinjalla, tyynellä väliosalla sekä takuuvarmalla kertosäkeellä, mutta todellinen tyrmäys on vasta kertosäkeen jälkeinen kitaramyrsky. Yhtye sisällyttää kahteen minuuttiin enemmän ärsykkeitä kuin moni yhtye koko levylleen. Vielä paremmaksi pistää kuitenkin upeasti kasvava Firemen, jossa perinteiset A- ja B-osan käsitteet menettävät merkityksensä. Kappaleen keskellä kimmeltävässä suvantovaiheessa on jotain todella pysäyttävää.

A Cab to the City ansaitsee kiitosta myös upeista lyriikoista, jotka herättävät yhdessä tyylikkään kansitaiteen kanssa eläviä mielikuvia öisen kaupungin ihmiskohtaloista. Hienointa albumissa on kuitenkin se itsevarmuus, joka Pennilessistä huokuu. A Cab to the Cityltä ei löydy trendikkyyttä, viileyttä tai teennäistä rankkuutta. Levyllä soittaa persoonallinen kitararockyhtye, jota ei tee mieli verrata mihinkään muuhun.