Julkaistu: 14.10.2010
Arvostelija: Tommi Saarikoski
IVK Music
Kari "Kärtsy" Hatakkaa on pakko kunnioittaa. Monenkaan muusikon CV:stä ei löydy kymmenen kansainvälistä menestystä niittäneen Waltari-albumin lisäksi joikuteknoa, death metal -sinfoniaa, balettia sekä palkittua tietokonepelimusiikkia. Kiharapäinen Aira Samulin -lookalike on kuitenkin kaiken tämän tehnyt, joten kysymys kuuluu: mitä voi odottaa miehen tuoreelta soololevyltä? Nuhjuista lo-fi-folkia? Hiphop-vaikutteista noisea? Shoegazing/J-Rockia? Väärin! Kaikkien logiikan sääntöjen vastaisesti Duty Freedom sisältää 11 kappaletta keskitien 2000-lukulaista virtaviivarockia.
Waltarin perimmäinen olemus on aina ollut tarttuvissa melodioissa, mutta Kärtsyn soolodebyytti vie hitikkyyden tavoittelun uudelle tasolle. Aloitus onkin lupaava. Wickedin A-osan koukukas moderni kitarariffittely ja suostutteleva laulumelodia ovat parasta mitä albumilla on tarjota. Kertosäe kuitenkin kastaa varpaansa suohon, johon loppulevyllä upotaan lopullisesti. Kärtsyn tuttu nasaali tuo soppaan ripauksen persoonallisuutta, mutta muuten levy on liian moneen kertaan kuultua, ylituotettua melodista autopilottirockia. Esimerkkikappaleiksi käyvät You Say Love, I Say Hate, Gimme Your Love Tonite ja Out of Control, jotka ovat kuin musiikillisia vastineita ranskanleivälle.
Waltarin kohdalla tietty itsekritiikin ja häveliäisyyden puute on tuottanut toisinaan yllättäviä ja raikkaita tuloksia. Duty Freedomia ei sen sijaan voi varsinaisesti kuvata raikkaaksi. Levyn "kokeilevaa" laitaa edustava I Believe menee sekin kevytdiskoilevaa A-osaa, puuduttavaa kertosäettä ja C-osan semiräppäystä yhdistellessään pahasti metsään. Round the Roundaboutissa on sen sijaan hitin ainesta, mutta miksi kummassa sen lyriikat näyttävät Google Translaten läpi ajetuilta teinin päiväkirjamerkinnöiltä?
Ei Hatakan soolodebyytti kuitenkaan täysi floppi ole. Kyllä Kärtsy on kuitenkin sen verran kokenut kettu, että Duty Freedomin kappaleet pyyhkivät lattiaa Poets of the Fallin tai Sunrise Avenuen kaltaisilla liukuhihnarockareilla. Toisaalta albumi on pienoinen pettymys, mutta toisaalta vain osoitus siitä, että Kärtsy tekee mitä haluaa - vaikka sitten mitäänsanomattoman ja yllätyksettömän pop/rock-albumin.
Waltarin keulakuvan soolomateriaali on ainakin Duty Freedom -levyn perusteella keskitien 2000-lukulaista virtaviivarockia.
(Päivitetty 14.10.2010)
Kommenttien keskiarvo:
Toivottavasti tämä törkyläjä jäi ainutkertaiseksi kokeiluksi ja Kärtsy palaa takaisin ruotuun pian.