The Black Pacific: The Black Pacific

Sideonedummy

Kalifornialaisen veteraanipunkyhtye Pennywisen viime vuonna jättänyt vokalisti ja perustajajäsen Jim Lindberg ei ole jäänyt lepäämään laakereilla, vaan palaa uuden yhtyeensä The Black Pacificin kera levytyskantaan. Lindbergin 21 vuotta kestänyt pesti Pennywisessa päättyi lehtitietojen mukaan taiteellisiin erimielisyyksiin, mutta miehen uuden yhtyeen eponyymi debyyttialbumi ei paljasta, millaisia nämä erimielisyydet ovat olleet. The Black Pacific kuulostaa nimittäin aivan Pennywiselta.

Jim Lindbergin tutun kireä ääni on luonnollisesti selkein viite Pennywiseen, mutta myös musiikillinen puoli kuulostaa kovin tutulta. Kahden ja puolen minuutin melodiset kiskaisut alkavat voimasointuriffittelyllä, jatkuvat jännitettä keräävään A-osaan ja purkautuvat yhteishoilaukseen yllyttävään kertosäkeeseen. Biisien erottaminen toisistaan käy työstä, mutta eipä sillä väliä, kun kaava on toimiva. Lindbergin parikymmentä vuotta sitten säveltämä kappale on yhä hyvä.

Toki pientä eroa menneisyyteen on havaittavissa varsinkin äänimaailmassa. The Black Pacific on soundillisesti Pennywisen hiotumpi ja kiillotetumpi versio, mikä saattaa kuulostaa huonolta paperilla, mutta kääntyy kuunneltuna lopulta positiiviseksi seikaksi. Se yksi sävellyskin tuntuu entistä viehkeämmältä, kun ulkokuori on siisti.

45-vuotias Lindberg on yhtä vakuuttava vokalisti kuin ennenkin ja uutuutena kuultavat karjuntaosuudetkin toimivat hyvin. Deftonesia sekä riffittelynsä että kähinälaulunsa puolesta muistuttava When It´s Over näyttää ehkä suuntaa The Black Pacificin tulevaisuudelle. Se on tasaisen hyvän albumin selkein poikkeus kaavasta ja vie Lindbergiä poispäin ex-yhtyeensä reviiriltä. Sekään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että levyn kannessa voisi yhtä hyvin lukea Pennywise.