Dead By You: Strangers In A Parade

Bad Habits

Jyväskyläläinen viisikko Dead By You on saatteensa mukaan kulkenut debyyttinsä kanssa melkoisen matkan vaikeuksien kautta voittoon. Pitkä ja raskas synnytys on onneksi tuottanut kohtuullisen terveen joskin melko melankolissävyisen pienokaisen. Yhtyeen kaavaan kuuluu yhdistellä lähes-voihkivaa tumman säröistä rockia sellomaalailuun, paikoin metalliseen asti jylhään ja jykevään haaraan mutta myös mukavan herkkiin sävyihin. Sello ei ole ainoa ase jolla raskasta taivalta kevennetään, vaan yhtyeellä on myös kohtuullisen toimiva nyanssien taju. Esimerkiksi Starsailor on tyylipuhdas ja jopa kantrahtava laajakangasslovari, joskin ihmeellisen ummehtuneilla lyömillä varustettuna. Romeon venyttelyt puolestaan alkavat olla hiukan liiankin siirappista vinkumista, vaikka tarkoitusperät ovatkin sinänsä perusteltavissa. Tottakai on luonnollista että balladeihin panostetaan, koska ne ovat hauraampia ja näyttävät helpommin ansakuopat. Silti Dead By Youn kohdalla kipakammat ja ärhäkämmät rallit putoavat paremmin, oivallisia voimaballadeja kun nyt maailmassa on parikymmentä hyvää eikä enempää tarvita. Melkein pelkän sellon ja laulun varassa taivasteleva nimibiisi toimii paljon paremmin kun ei pakota itseään suotta aalloilla ratsastamaan.

Toisaalta esimerkiksi jykevämmän puolen edustajista avausraita Lovea samaan aikaan sekä puuduttaa että kantaa se metallinen ponsi mitä siihen on annosteltu. Tasapaino jykevyyden ja maalailun välillä ei tässäkään toteudu aivan ideaalilla tavalla, mutta peukku nousee silti ylöspäin. Kun taas Waterfallsin riffittely soljuu hiukan liikaa metallilaukan puolella, unohtaen sen heleyden jolla hengittää. Kappaleen kauniisti kaartava kertosäe on silti levyn mieleenpainuvinta osastoa. Stupidista nousee hiukan mieleen Liven kaltaiset amerikantummailijat, mikä on tässä kohtaa kehu. Rockabillyhtävä Queen Of The Night on hillittyine nytkytyksineen ja kaarineen levyn ehdotonta tähtitaivasta. Todistaa että pienikin mauste saattaa piristää. Pohjimmiltaan toki hyvä biisi on tässäkin se pohjana oleva jalusta joka nostaa kappaleen esiin. Kokonaisuutena jyväskyläläis-kvintetin debyytti pääsee plussan puolelle, vaikkei ihan joka hetkeä vakuutakaan valinnoillaan.