Lucy Was Driving: Lucy Was Driving

Rock & Science Productions

Esikoislevynsä julkaissut helsinkiläinen Lucy Was Driving on herättänyt viime aikoina huomiota MTV:llä ja kaupallisilla radiokanavilla energisellä ja äänekkäällä jenkkirockillaan, joka on kuin täsmäohjuksen tavoin suunnattu juuri murrosikäiselle tyttöyleisölle. Yhtyeen esittämä laskelmoitu melodinen rock kolahtaa varmasti samaan yleisöön, josta kriitikoiden syvästi inhoama Sunrise Avenue on fanijoukkonsa kalastanut. Pitkäsoiton krediittitiedoissa vilahtaakin yllätyksettömästi Samu Haberin nimi.

Vuonna 2004 perustetun yhtyeen albumin julkaisu viivästyi keväältä syksyyn levy-yhtiömuutosten johdosta. Pari vuotta hauduteltu debyytti flirttailee haara-asentorockin lisäksi periamerikkalaisen collegepunkin rajaseudulla. Yksi avainsana yhtyeen musiikkiin onkin juuri amerikkalaisuus, sillä monin paikoin mielikuvat LWD:n musiikista johtavat amerikkalaisten nuorisoelokuvien eri kohtauksiin. Esimerkiksi Here Within on juuri niin ällöttävän imelä voimaballadi kuin kappaleen tekstikin antaa jo ymmärtää. "First I tell you this / Cause I have just one wish / If I could say to you / What’s here inside my heart” lauletaan kappaleen teinirakkauteen vetoavassa tekstissä. Sähäkämpää puolta edustaa These Are the Times, joka on kaikessa ärsyttävyydessäänkin pirun tarttuva.

Yritteliäs Lucy Was Driving kärsii ennen kaikkea omaäänisyyden puutteesta. Lehdistötiedotteessa yhtye kertoo hellyttävän naivistisesti, että ”bändissä on ehditty huomata, että biisejä on erilaista laulaa, kun niiden taustalla on joku ajatus; kun ne oikeasti kommentoivat jotain”. Kommentilla selitettäneen yhtyeen onnettomissa teksteissä ilmenevää puolivillaista yhteiskuntakritiikkiä, mutta jonkinlaisten laatukriteerien ylläpitämisen takia olisi parempi, että LWD pysyttelisi lyriikassaan amerikanraudalla kyyditettävien tyttöjen haaveilemisessa.

Vaan on yhtyettä kiittäminenkin, levyn soundit ovat mallikelpoiset ja soittotaito tyylilajiin nähden makeasti hyppysissä. Kaupallisen menestyksen suhteen näkymät ovat toki myös hyvät, siitäkin huolimatta, että yhtye on paikoin puistattavan läpinäkyvä pyrkimyksissään liehitellä yleisöä.

Not my cup of tea.