Engineers: In Praise Of More

Kscope

Kolmanteen albumiinsa ehtinyt englantilainen Engineers vaihtoi jäsenistöään keskimääräistä reilummin juuri, kun se edellisen julkaisunsa myötä sai osakseen hieman arvostusta. Vuonna 2005 ensimmäisen albuminsa julkaisseen kolmikitaraisen nelikon jätti sekä rumpali että koskettimia taitanut kitaristi. Tilalle tulivat koskettimiin sähköisen musiikin piireissä jonkinmoista arvostusta nauttiva saksalainen Ulrich Schnauss, uusi rumpali sekä todellisena uutuutena ryhmittymään aiemmin kuulumaton basisti. Voisi siis sanoa, että miehistönvaihtojen tuloksena oli uusi bändi, vaikka musiikillisesti Engineers lanaa edelleen hyvin tuttua latua.

Utuisen dreampopin ja tossuntuijottelusurinan parissa pärjää kelvollisesti, kun osaa luoda oikeanlaisen tunnelman, hyvin kun osaa säveltää mieleenjääviä biisejä ja loistavasti, kun napakasti yhdistää ensimmäisen ja toisen kohdan. Ikimuistettavuuteen vaaditaankin jo ekstratemppuja, ja ainakaan siihen Engineersistä ei ole, koska pääosin In Praise Of More keikkuu kelvollisen ja hyvän välimaastossa. Jykevyyttä sointiinsa ilmeisesti kiitos basistinsa saanut yhtye tuntuu kasaavan äänikuvansa juuri oikeasta kitaroiden, suhinan ja syntetisaattorien sekä taustalle häivytetyn rytmiosaston suhteesta, mutta on auttamattoman heikoilla jäillä, kun se nostaa biisinsä tunnelmoinnin päälle.

Poikkeuksellisesti edukseen erottuu upea Final Frames, joka voisi olla Sister Flon The Healeriltä, etenkin kun Simon Phippsin ahdistunut kuiskaus ei jää kauaksi Samae Koskisen vastaavasta. Muuten In Praise Of Moren anti koostuu höttöisistä päiväunista koostetuista sinänsä komeista tunnelmoinneista, joista ei enää niinkään kuulee yhtyeen vaikutteita Talk Talkista Spiritualizediin kuin sen kyvyttömyyden luoda mieleenpainuvaa musiikkia. Mukana on myös muutama vauhdikkaampi ja äänikuvaltaan selkeämpi biisi, ja tämä tuntuu aivan väärältä suunnalta Engineersille.

Aiemman lämpimän soundinsa osittain kadottanut yhtye on ja ei ole lähentynyt nimeään. Tarkantuntuinen yksityiskohtien hallinta on selkeästi paremmalla tolalla kuin ne kuuluisat suuret suuntaviivat. Muutaman ässävedon lisäksi mukavaa tunnelmointia ja pari suoranaista hutia sisältävä In Praise Of More voisi olla hieno EP, mutta sen sijaan se on turhan helposti ohitettava albumi.