Timber Timbre: Timber Timbre

Full Time Hobby

Muutaman viime vuoden aikana Atlantin takaa on noussut pinnalle useampia, usein enemmän tai vielä enemmän parrakkaista miehistä koostuvia folkpohjaisia artisteja ja kokoonpanoja, joiden korviahivelevät stemmalaulut ja pakahduttavat kappaleet ovat herättäneet suurta mielenkiintoa sekä kriitikoiden että yleisön joukossa. Sellaisia kuin Bon Iver, Fleet Foxes, Iron & Wine ja kaltaisensa, joiden musiikki henkii tuttuja ja tuntemattomia perinteitä, menneisyyttä tulevan kustannuksella.

Tällaiseen joukkoon on päällisin puolin helppo liittää myös Timber Timbre, yhtye jonka ainoa vakijäsen on kanadalainen Taylor Kirk. Kirk julkaisi omatoimisesti kaksi levyä – Cedar Shakes ilmestyi 2006 ja Medicinals vuotta myöhemmin – ennen kuin torontolainen pikkuyhtiö Out of This Spark otti listoilleen miehen eponyymin kolmosalbumin vuonna 2009. Myöhemmin tämä kolmoslevy on uudelleenjulkaistu laajemmin ja nyt, reilut puolitoista vuotta ilmestymisensä jälkeen, albumista päästään nauttimaan myös täällä Euroopan perukoilla.

Timber Timbre on pohjimmiltaan folkrock-yhtye, kuten alussa mainitut amerikkalaiset kumppaninsakin ainakin osin. Kirkin musiikin erottaa joukosta kuitenkin sen vahva yhteys bluesiin. Yleisellä tasolla tämä kuuluu siinä, kuinka paljon painoa annetaan soittamatta jättämiselle. Akustisen- ja sähkökitaran osakäsittely saa tahtitukea polku-urkujen saatanallisesta "posetiivi helvetistä" -toistelusta ja sinne tänne sohivista säröäänistä. Basso on mukana, rummutkin, mutta kokonaisuus pysyy pienenä. Ja kun kokoa tulee lisää, johtuu se pääosin Kirkin laulusta.

Timber Timbre onkin varsin vokaalikeskeinen levy. Kirkin ääni tuntuu aluksi yksiulotteiselta, mutta paljastuu hallituksi yhdistelmäksi Antony Hegartya ja Leonard Cohenia, ääntä joka tekee vähästä enemmän. Kirkin laulutapa on yksinkertaistava, mutta sen hehku sopii hänen näkemykseensä paholaisen musiikista. Timber Timbre onkin bluesia myös hengeltään, ja parhaimmillaan Kirk luo yhtä väkevää sapenpolttamaa fiilistä kuin Nick Cave pahimmillaan.

Timber Timbren biisimateriaali ei ole kauttaaltaan ylivetoa, mutta nappiosumat kuten piinaava Lay Down In The Tall Grass, jykevä Magic Arrow tai toivoa turhaan lupaava Trouble Comes Knocking takaavat sen, ettei albumin ohi kannata kulkea. Kirk on kolmannellaan luonut levyllisen todella pelottavaa, kuulijaa vainoavaa musiikkia. Aavemainen tunnelma, pieni lainailu ja vanhoihin bluesstandardeihin viittailu ei välttämättä tee maailmojamullistavaa albumia, mutta jos haluat tietää miltä tuntuu kohdata paholainen erämaamökissä, kannattaa kokeilla.