Julkaistu: 08.10.2010
Arvostelija: Mika Roth
Ear
Yhdysvaltalainen Kamelot viettää muutaman kuukauden kuluttua 20-vuotisjuhliaan, kitaristi Thomas Youngbloodin ja vokalisti Roy Khanin johtaessa joukkoa. Parivaljakko on paria poikkeusta lukuun ottamatta vastannut myös täysin uuden albumin materiaalista, eikä monikaan asia ole muuttunut verrattuna pariin viime levyyn.
Muinoin 90-luvulla powermetallin suuruudeksi tituleerattu Kamelot jatkaa yhdeksännellä albumillaan kevyen progehtavissa ja keskitempoisissa fiiliksissä, eli kiihkeät syöksyt saavat yhä tehdä tilaa hartaammalle tunnelmoinnille. Noinkohan Kamelot tulee koskaan enää palaamaan vauhti-päiviinsä? Se mikä on menetetty voimassa, pyritään siis korvaamaan massalla, mutta jokin kaavassa tuntuu mättävän. Kaikki oleellinen on kyllä päällisin puolin läsnä; majesteetilliset nostatukset, haikeat kitarakuviot sekä vaikeroivat lyriikat, mutta kaikessa on läpitunkeva jo tehdyn tuntu, aivan kuin bändi itsekään ei uskoisi enää touhuihinsa. Khanin laulusta puuttuu todellinen palo, Youngbloodin riffit ja melodiat eivät nouse kunnian päivien tasalle, ja tuotantokin on hiukan huteralla pohjalla.
Poetry for the Poisoned ei ole missään nimessä huono levy, se on vain kovin mitäänsanomaton sellainen. Eikä Kamelotin kaltaiselle konkariorkesterille mikään ole niin myrkyllistä kuin keskinkertaisuuteen juuttuminen.
Yhdysvaltalainen melodista power metallia esittävä yhtye
Kotisivut: www.kamelot.com
(Päivitetty 08.10.2010)