Silent Scream: In the Cinema

Stupido

Vuoden alkupuolella ilmestyi Viimeinen näytös, Varjon jäähyväisalbumi, jonka myötä yksi luku kotimaisessa uuden aallon ja postpunkin historiassa sulkeutui. Jokaisessa lopussa on kuitenkin alun siemen ja Varjon raunioista nousee nyt Silent Scream, yhtye joka on vaihtanut kielensä englanniksi ja joka hakee innoitustaan kauhuelokuvien maailmoista.

Silent Scream on ulottanut juurensa mustaan ja ravinteikkaaseen maaperään, sillä juuri kauhuelokuvien kuvastosta on viimeisen sadan vuoden aikana ideoitu joukko musiikillisia mestariteoksia. Yrittäjien joukkoon kuuluu myös iso lauma postpunkin ja goottirockin genreissä vaikuttavia yhtyeitä, joiden seuraan tamperelais-helsinkiläinen Silent Scream nyt liittyy. Vaihtunut ilmaisukieli on tuonut muassaan vapautta, mutta myös pikku murheita, sillä englannin lausunta ei suju herroilta Lautala & Pallasoja täysin ongelmitta. Vauhdikkaammissa numeroissa asiaa ei juuri huomaa, mutta voimakkaita tunnelmia ja seesteisiä kohtia sisältävissä raidoissa se vastaavasti korostuu. Tästä suunnasta katsottuna voi todeta, että on onni, ettei tunnelmapaloja ole montaakaan mukana.

Nopeista vetäisyistä löytyvät paketin onnistuneimmat numerot, jotka pystyvät parhaimmin toistamaan aiheidensa tummia teemoja. Hive Mindin ahdistuneessa mutta samanaikaisesti nopeassa raivoamisessa on puhdaslinjaista ja raakaa voimaa, joka saa järjen pakenemaan kohti takaraivoa. Samaa painostavuutta tihkuvat kiihkeästi etenevä instrumentaaliraita The Animal Room, sekä huomattavasti hitaampi ja massiivisempi päätöskappale The Ghost in Your Eyes. Silent Scream ei ole kuitenkaan mikään kahden vaihteen bändi, minkä osoittavat osuvimmin miltei instumentaalina esitetty Vultures sekä iisimpi postpunkkailu City Highrise, jotka sijoittuvat ääripäiden väliin.

In the Cinema ei kasva mestariteokseksi, mutta se on vahva avaus uudelta yhtyeeltä, joka vielä etsii uutta tietään. Toivottavasti tämä on vasta pitkän ja monivivahteisen tarinan ensimmäinen luku.