Mokoma: Juurta jaksain (EP)

Sakara

Vielä seitsemännelle albumilleenkin Mokoma pystyi säveltämään kovimpia biisejään koskaan, kuten Sydänjuuret, Rautaa rinnoista ja Kristuksen ruumis ja pedon pää. Levyltä löytyy kuitenkin myös varsin keskinkertaista materiaalia, joten odotukset tälle EP:lle, joka koostuu lähinnä Sydänjuuret-levyltä yli jääneistä biiseistä, eivät olleet kovin korkealla.

Juurta jaksain onkin Mokoman merkityksettömin julkaisu koskaan. Aikaisemmin yhtye on onnistunut tarjoamaan Sirpin kaltaisia huippuvetoja myös näillä albumien välillä julkaistuilla EP-pyrähdyksillä, mutta Juurta jaksain sisältää vain perushyvää, eikä EP:ltä löydy yhtään biisiä, jonka vuoksi Mokoman tuotannosta pitäisi työntää soittimeen juuri tämä levy. Toki tämän kaltaiset leftover-EP:t sisältävät suuressa mittakaavassa melko harvoin mitään erityisen tasokasta materiaalia, mutta Mokoman kohdalla Juurta jaksain on harha-askel, vaikkakin Huomenhaamu hurmaa laulumelodioillaan ja myös Sydänjuuret-kappaleen akustinen versio täytyy todeta oikein onnistuneeksi tekeleeksi. EP:n suurimmaksi saavutukseksi jää kuitenkin uskollisimpien fanien palveleminen, kun nämäkin biisit saadaan nyt heidän kuultavakseen.

Sydänjuuret-albumilla Mokoma lavensi ilmaisuaan vanhan toistamisen pelossa välillä menestyksekkäämmin, välillä vähän vähemmän menestyksekkäästi. Nyt yhtyeeltä saatiin hyllyihin ensimmäinen täytejulkaisun asemaan jäävä kiekko. Tähystän yhtyeen tulevaisuuteen hieman pelokkain silmin, sillä Mokoman tämänhetkinen olemus ei viesti kovinkaan suuresta idearikkaudesta ja tällekin julkaisulle on eksynyt jo varsin kornia meininkiä Maailmantappiin-biisin kertosäkeen muodossa. Toivottavasti Mokomalla kuitenkin riittää vielä resursseja edes yhden nappilevyn tekemiseen. Sen verran riuskin vedoin yhtye on ollut suomenkielisen metallin lippua salkoon hilaamassa, että sen suurempiin lopun alkua ennustaviin ilkeilyihin en koe tässä tarvetta lähteä mukaan.