Skunk Anansie: Wonderlustre

Ear

Skunk Anansie vietti suurimman osan vuosituhannen ensimmäisestä vuosikymmenestä telakalla, jäsenten keskittyessä toinen toistaan turhempiin sooloprojekteihin ja sivuraiteisiin. Nyt nelikko Skin, Cass, Ace ja Mark on jälleen yhdessä, mutta löytyykö tällä toisella kierroksella sitä samaa kipinää, joka nosti yhtyeen listoille 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla?

Suora vastaus kysymykseen on: kyllä löytyy. Wonderlustre jatkaa luonnollisella tavalla siitä pisteestä, mihin kolmas albumi Post Orgasmic Chill jätti yhtyeen yksitoista vuotta sitten. Kulunut aika on hionut Skunk Anansien ilmaisua aavistuksen verran pehmeämmäksi, mutta toki nelikosta löytyy vielä terää ja rosoa kun sitä tarvitaan.

Lievästi turhan tuntuinen avausraita God Loves Only You saa jo varoituskellot kilkkamaan, mutta onneksi heti perään kuullaan ensimmäiseksi sinkuksi valjastettu My Ugly Boy, josta löytyy kaikki Skunk Anansie – klassikon ainekset. Skinin laulu viiltää partaterää häijymmin, Cassin basso juoksee eloisasti ja Ace kiskoo kitarastaan poikkeuksellisen jymäköitä riffinpalasia. Jokin on silti muuttunut; poliittiset aiheet ja kärkevät mielipiteet ovat vaihtuneet parisuhdeongelmien käsittelyyn, eikä näistäkään aiheista uuteta enää sitä takavuosien raivoa, joka nosti kaljupäisen Skinin aikansa ilmiöksi. Muutos on väistämätöntä ja 10-luvun Skin on löytänyt ilmaisuunsa uudenlaista syvyyttä, mutta siitä huolimatta katse tahtoo karata taustapeiliin ja niihin unohtumattomiin tekstipurkauksiin joita saatiin kuulla kolmella ensimmäisellä pitkäsoitolla.

Wonderlustre on monin tavoin juuri sellainen paluulevy, jonka Skunk Anansien fanit ansaitsevatkin. Se on vuosikymmenen verran ikääntyneen ryhmän vahva teos, jonka päivitetyt soundit istuvat aikaansa ja jolta tullaan lohkaisemaan vielä monta sinkkua. Tyylipuhdas Over the Love, hauskasti keikkuva ja koukuttava The Sweetest Thing, sekä ärhäkämpi Feeling the Itch ovat biisejä, jotka löytävät tiensä takuulla myös settilistaan.

Ei tämä ihan sama asia ole kuin neljäntoista vuoden takainen Stoosh, mutta ainakin kiekko vastaa viime vuonna julkaistun Smashes and Trashes kokoelman herättämiin kysymyksiin. Skunk Anansie on palannut ja paluulevyä voi pitää onnistuneena, tästä on hyvä jatkaa uuden vuosikymmenen valloitusta.