Johannes Laitila: Feathers

Helsinkil�inen laulaja-lauluntekij� Johannes Laitila pyrkii omien sanojensa mukaan musiikissaan vilpitt�myyteen. Esikoisalbumin kahdellatoista raidalla Laitila purkaa syd�nt��n tavalla, joka on kielt�m�tt� vilpit�nt� ja avointa. N�m� ovat pienen ihmisen pieni� tarinoita, jotka on saatettu ilmoille v�h�eleisesti.

Jann Wilde on avustanut Laitilaa albumin teossa, eik� kiekolla kuullakaan kahden herran lis�ksi ket��n muuta. Suurin osa kappaleista rakentuu pianon, vaimean basson, akustisen kitaran sek� satunnaisten perkussioiden varaan. Taustalle luodaan my�s jonkin verran v�ri� koskettimien avustuksella, mutta p��asiassa ��nimaisemat ovat eritt�in paljaita ja riisuttuja. Jokaisen biisin keski�ss� on Laitilan l�mmin ��ni, jonka kertomat tarinat viev�t kuin huomaamatta menness��n. Popin opeille rakennetut kappaleet ovat er��nlaisia pieni� ikkunoita menneeseen. Sadder Than Me saattaisi hyvin olla Syd Barrettin kadonnut helmi, Do No Harm on kuin R.E.M.:i� ja The Conventional suorastaan tihkuu viitteist� menneeseen.

Kaikki t�m� ei suinkaan tarkoita sit�, ett� Laitila olisi vain napsinut palasia toisten t�ist�. Vertailut osoittavat vain sen, ett� debytanttimme on luonut pienen palasen kotimaista folkpop-historiaa, sill� juuri n�ill� taajuuksilla ei maassamme operoi kovinkaan moni.