The Jolly Boys: Great Expectation

GeeJam

Kannen perusteella näyttää hyvältä. Viisi kypsään ikään ehtinyttä mustaa muusikkoa passissa sopivasti rähjääntyneen baarin edustalla, valmiina astumaan sisälle, asettumaan nurkkaan ja johdattamaan kuulijan mentohurmioon. Kääntöpuolen biisilista pudottaa maan pinnalle. Passenger. Perfect Day. Blue Monday? Rehab, jumankauta! Mutta jospa papat puhaltavat uusstandardeihin eloa?

Eivät puhalla, vaikka The Jolly Boysilla kyllä on taitoa ja sielukkuuttakin. Ryhmä on perustettu Port Antoniossa Jamaikalla vuonna 1955 (!) ja sen ura on miehistönvaihdoksista, luonnollisesta poistumasta ja kahtiajakautumisista huolimatta tavalla tai toisella kestänyt nykypäivään. Levyjä The Jolly Boys on tehnyt verrattain vähän, vain seitsemän. Pääasiassa yhtye on esiintynyt hotelleissa Port Antoniossa Jamaikan pohjoisrannikolla, mikä ei liene kovin suuri meriitti saaren musiikin diggareiden keskuudessa. Kyllä jamaikalaishotelleiden aulabaareissakin hyvällä tuurilla hyvää musiikkia kuulee, mutta aivan samaa luomisen meininkiä niissä ei ole kuin Kingstonin getoissa. The Jolly Boysin ännännen inkarnaation nykyinen pesti on olla talon bändi matkustajakodissa nimeltä GeeJam, joka sattumoisin on myös platan julkaisseen levy-yhtiön nimi. Siinäkö syy, miksi Great Expectation kuulostaa vesitetyltä taustamusiikilta iltapäivän drinkkituokiolle?

On aina harmillista, kun hyvistä aineksista tehdään mautonta muhjua. The Jolly Boysin pop-mento on periaatteessa kelpo musiikkia, mutta tylsyyksien coverointi on kuin joisi drinkin, joka on taiten koostettu neljästä senttilitrasta rommia, tilkasta vastapuristettua limemehua, sokerista – ja uima-altaallisesta vettä. Toivon tietenkin vilpittömästi, että The Jolly Boysin levy myy ja tuleva maailmankiertue on menestys. Ja että seuraava levy sisältää jotain kiinnostavampaa.