Delay Trees: Delay Trees

Johanna Kustannus / Pyramid

Yhtye, joka kuvaa musiikkiaan erinomaisen onnistuneesti lauseella “tender pop songs that will melt your ears” lupaa jo mainoslauseellaan pelottavan paljon. Onneksi esikoispitkäsoittonsa julkaiseva Delay Trees lunastaa odotukset ja vielä paljon enemmän. Nick Trianin terävän vaiston kautta ehkä yllättäen Johanna Kustannuksen leipiin päätynyt bändi julkaisi viime vuonna EP:n Soft Construction, joka esitteli hämmentävän taidokkaan ja tunteikkaan kokelasyhtyeen. Erityisesti minilevyn About Brothers ja Tarantula/Holding On -kappaleet osoittivat sellaista vastustamatonta pop-herkkyyttä, johon harvoin näillä leveysasteilla törmää. Delay Treesiä tekisi mieli kuvailla ainakin The Nationalin astetta runollisempana ja virkeämpänä painoksena, mutta siinä tekisi yhtyeen monipuoliselle omaleimaisuudelle vääryyttä. Bändin toiveikkaan haikeassa musiikissa surusilmäinen indie kohtaa kengänkärkiä tuijottelevan samettitakkipopin ja täkäläisistä nimistä vertailukohdaksi nousee ainakin Magenta Skycode ja ehkä paikoin Underwater Sleeping Society.

Albumin upeimmat hetket kuljettavat kuulijan aamuöiselle kadulle ihailemaan syksyn haihtuvaa kauneutta. Laajakangaspop säväyttää erityisesti kappaleiden 4:45 AM, Quarantine ja In February loistokkuudessa, joista erityisesti utuinen 4:45 AM sisältää loppupuolellaan kerrassaan täydellisen dreampop-koukun. EP:ltä kierrätetyt About Brothers ja Tarantula/Holding On ovat saaneet kevyen retusoinnin, mutta niiden erinomaisuus puskee pitkäsoiton dramaturgiassakin hienosti esille. Erityisesti Tarantula/Holding On on yhä itkettävän ihastuttava pop-laulu valaanitkua muistuttavine kitaroineen.

Laulaja/kitaristi Rami Vierula on sopivan lempeä solisti yhtyeen maalailevalle musiikille ja miehen kaihoisat tunteet nousevat liikuttavalla tavalla esiin teksteistä. ”We’ve never spoken of things that we truly share, you’ve started a family, a home and I don’t feel that I’m welcome there”, lauletaan syvältä kouraisevassa About Brothersissa. Koko yhtye on esimerkillisesti läsnä Vierulan aikuisuuden paineita, päättyviä ystävyyssuhteita ja romansseja kuvaavissa lauluissa, jotka on kuorrutettu nostalgialla. Kun yhtye antaa musiikillisesti ja sanoituksellisesti näin paljon, on suoranainen sääli, että Vierulan ansiokkaista teksteistä on hetkittäin vaikea saada selvää. Se on tämän albumin ainoa kevyt miinus, sillä Delay Trees on yksi parhaimmista esikoislevyistä vuosikymmeneen. Sen melodiseen unipoppiin nojautuen taittunee nurkan takana väijyvä talvikin uudesta keväästä haaveillen.