Neufvoin: Fake Musket EP

New Music Community

Laulaja-kitaristinsa ja rumpalinsa sukunimistä nimensä luova kuopiolainen Neufvoin tarjoilee uuden viisibiisisen EP:n helsinkiläisen New Music Communityn kautta. Edelleen pehmeästi progeileva mutta melodisesti humiseva indierock on yhtyeen kulmakivenä, sukulaisyhtyeinä voi edelleen suomalaisista mainita Underwater Sleeping Societyn ja Rubikin. Edellisen EP:n tapaan tuottajan pallilla on istunut Rubikin Artturi Taira, miksaajan penkillä saman yhtyeen rumpali Sampsa Väätäinen. Ja onpas Neufvoinin ääni Anssi Neuvonen nykyjään ihan jäsenkin Rubikissa. Eli veljeys taitaa olla lähempänä totuutta kuin pelkkä serkus-yhteys…

Pelkoa yhtyeiden keskenään sotkemisesta ei silti onneksi ole. Olennaista tällaisen progemaisen indierockin onnistumisessa on se että osataan luoda yhtälailla pehmeitä hetkiä ja niistä nousta sulavasti mahtaviin kaariin. Etenkin livenä onnistunut tällainen sävellys on mitä mainiointa musiikillista trippailua. Kotikuuntelussa tietysti kuunteluvälineetkin vaikuttavat kaarien sävykkyyteen, mutta silti hyvän biisin tunnistaa heikommallakin hifistelyllä. Fake Musket EP alkaa mukavan kepeällä, akustisesti melankolisella The Wooden Barrel Bandillä, jossa Anssin laulua taustoitetaan kevyillä perkussioilla, puhaltimilla ja toimivan hellillä kasvatuksilla. Drunken Captain lähtee sitten jykevämmin sykkivään sähköiseen särömaalailuun, jossa kuulaus kohtaa Ari Aution herkullisesti polveilevat bassokuviot. Liki viisiminuuttinen teos alkaa olla jo aika muotopuhdas kappaleen alussa muotoillun lajityypin edustaja, joka ei onneksi vedä touhua kylmään mahtiponteen vaan säilyttää heleyden ja herkkyyden etenkin laulunsa voimin.

Nimensä mukaisesti arktisessa luolassa jääkaikuileva Polar Song sytyttää sinne toimivasti melkoisen ison roihun, Kero Lantern jatkaa samaa eteeristä kuulautta josta lähes uneliaan rauhallinen maalailu alkaa kasvattaa jykevämpää majakkaa. Mukaan löytyvä kipakkuus pelastaa paikalleen jämähtämiseltä. Päätösraita Who Told, Soldiers? onnistuu ehkä parhaiten ymppäämään yhteen hauraan herkkyyden ja jylhän ja paikoin kylmänkin kuulauden, lyömien polveilevuus lämmittää hyvin hallinnassa pidettävää roihua. Kitarakuviossa on koukkua ja kokonaisuuden yhteen nivoutuminen onnistuu mahtavasti. Harmi kyllä kaikesta tyylikkyydestään huolimatta viimeksi mainittu ei iske koko EP:n mitalla yhtä vahvasti. Mikä tietysti saa pohtimaan kuinka pitkäsoittomitassa onnistutaan… Periaatteessa kaikki on hyvin ja Neufvoin jatkaa hyvää työtä valitsemallaan linjalla. Ihan kaikkia lupauksiaan se ei silti vielä lunasta.