Anal Thunder: Time Of Your Life

Stupido

Vaikka Anal Thunder tarjoilee tuoreimmallakin levyll��n edelleen ripakkaa punkrockvatkausta ajoittaisella hardcore-kipakkuudella, nousee sen meiningist� levyn loppupuolella mieleen l�hinn� hevi. Mik� kertoo vain siit� ett� raskaamman laukan rajapyykit ovat enempi v�hempi horjuvia. Tai ett� Pyllyukkoset v�h�t v�litt�v�t my�sk��n hevin ja punkin raja-aidoista. Jopa sinfonisesti hevahtavaa otetta irtoaa osuvasti nimetyll� p��t�sraidalla The End, jonka j�lkeen tosin bonusraitana kuullaan viel� naislaulajalla koristeltu, yht� lailla raskas versiointi Where The Wild Roses Grow-klassikosta. Muuten menn��n hersyv�n punkisti, aina puolen minuutin l�ll�tysintrosta ja Keep It Real(ly Boring)in tiukasta s�r�vispauksesta Sleep Wellin aggressiiviseen haaraan, Topi�s Songin hilpe�mp��n ja akustisempaan nytkytykseen ja God Is No Excusen kirkkouruista kipakkaan nyrkinpuintiin nousevaan vastalauseeseen.

Let Gon mullikuoron, nylkytyksen ja vaaniskelun yhdistelm� nousee esille joukosta, joka ei miss��n nimess� ole punkin sarjassa sit� kaikkein harmainta keskitiet�. Silti se viimeinen ter�vyys nostamaan esiin todellisia klassikoita, se puuttuu. Viulua ja nais��nt�kin vahvemmin hy�dynt�v� Song About Getting Smashed on Let Gon ohella toinen p��h�n vahvemmin py�rim��n j��v�. Samoin viululla ja espanjankielisell� spoken wordill� latinalaista tunnelmaa maalaava Nunca Vamos A Volver toimii hyvin akustisempana tangona, jollaisia poikkeuksia kaavasta voisi kokeilla enemm�nkin. Ja tottakai videollekin asti tallennettu Through Al Bundy�s Eyes on my�s levyn mielenj��vemp�� laitaa.

Samoihin kuoriin mahtuva DVD pit�� sis�ll��n dokumentin yhtyeen vaiherikkaasta urasta sek� sen mainitun musavideon. Through Al Bundy�s Eyes sukeltaa postimiehen arkirealismiin talven hangissa, levyn kellokortti-el�m�n teemaan osuvasti. Dokkarin kertoja��nen vittuileva tapa k�sitell� yhtyett� on ik��n kuin kevyempi versio Kummeli-huumorista, mutta �totista� totta. L�pik�yd��n niin Lappeenranta ja sen skene, ekat keikat, paskimmat keikat, mik� saa jatkamaan� Huumorib�ndin leima suhteessa muiden b�ndien tylsyyteen, ulkomaat, keikkahurmos, alastomuus, p�ihteet, kommellukset, p�ihteet, natsit, studioseikkailut, p�ihteet, keikkasekoilut, oksennukset� mainitsinko jo p�ihteet?

Vaikka paketti ei miss��n nimess� ole tyls� tai biisit huonoja, ei edellisen levyn kaltaista koukutusta tapahdu. Eik� tuo dokkaripuolikaan hirve�sti heruttanut, vaikka tuollainen puolivillainen ja hekotteleva tapa toimiikin t�llaiselle b�ndille oikein hyvin. Jotenkin hiukan vaisu fiilis j�i�