Relentless: It Falls Apart

Broken Life

Joensuulainen punkrock –trio Relentless yhdistelee punkin karheutta ja suoraa särömenevyyttää pystybassosta kaikaavaan rockabilly-läiskeeseen ja mukavan ilmavaan letkeyteen. Laulaja-kitaristi Jannen laulusta tulee mieleen hieman Wastedistä ja I Walk The Linesta tuttu Ville Rönkkö. Kahdentoista raidan levyn aloittava instrumentaali Beat Down pistää heti tallan pohjaan äkäisen punkrockisti huohottaen, mutta myös se basson länkytyssoundi leimaa alusta asti toimintaa. Kun laulu tulee mukaan kakkosraidalla They´ll Not Be Silenced todistaa yhtyeen linjauksen kulkevan jossain mainittujen kotimaisten punkyhtyeiden puolivälillä. Avara melodisuus ja melankolinen kaari osataan yhdistää kipakkuuteen oivasti.

Kaava on siis sekä hyvin rullaava että menevyydestään huolimatta koukukas. Kynnyskysymys on Relentlessilläkin se perinteisin – riittääkö biisikynä luomaan punk rockin geneerisestä massasta esiinnousevia sävellyksiä? Pelkkä hienovarainen billy-elementti toki jo auttaa tässä ja vaikkapa Hope Is Dying on ihan tyylipuhdas teos sarjassaan. Silti semmoisia todella erityisiä hetkiä jää kaipaamaan. Kun tahti rauhoittuu Better End Of The Rainbowilla, tukee bassoilu paremmin melankoliaa. Ja vaikka haikeus ja molli leimaa levyä hyvin, on hymyilevämpi Let Em Rock mukava piristys kipakan ja tummemman materiaalin joukossa. Energiaahan Relentlessillä on kuin pienessä pitäjässä ja se on kanavoitu hienosti melodisuuteen kaikesta ränttätänttäilystä huolimatta. Jalka vatkaa, mutta levystä kyllä nauttii ihan rennossa kuuntelussakin.