All Stars: I’ve Seen You All Before

American Brothers

All Starsin tuoreen pitkäsoiton aloittava Critical Mass vie kuulijan helposti harhaan. Tiukka yeayea-räkärokki ei kerro kokonaisuudesta kuin yhden riehakkaan puolen, josta löytää rutosti vaikkapa UltraBimboja. Jo kakkosraita Breaker Of The Heart poppailee melankolisena voimapoprallina, jossa Mary Christmasin pehmeä laulu toimii parhaimmillaan. Better Alone hymyilee kuin länsinaapurin lahja The Cardigans, leikitellen, kun taas Big Dreams On The White Clouds progeilee kuin Jefferson Airplane whiterabbit –aikoinaan. Monipuolisia suuntia totta tosiaan. Mukavinta on huomata, että All Stars tuntuu olevan kotonaan jokaisella kiertämällään kentällä. Ja sehän on vain hyvän yhtyeen merkki se.

Jo edellisenä vuonna julkaistu kuuden biisin eepee Better Alone ihastutti joka puolella, pitkäsoitolla yhtye vakuuttaa aina vain ammattimaisemmalla osaamisellaan, monipuolisuudellaan ja, ennen kaikkea, hyvillä biiseillään. Unista melankoliaa D-Castlella, leijailevaa voimapoppia Jean Paul Amourilla, purskahtelevaa vaanivuutta The Story Like It Isillä ja aivotonta paahtoa Let’s Have A Party!:llä. Melodiaa, melankoliaa ja tunnelmaa popin ja rokin kautta progeen, All Stars hyödyntää näitä kaikkia. Kasarihevin kauneimmat ja alakuloisimmat balladit nousevat mieleen Happy As A Man Can Ben alkutahdeista, sillä erotuksella, että Mary osaa oikeasti laulaa. Kymmenminuuttinen Premiere lähtee fiilistelemään kohti levyn loppua junnailevalla progeotteella laulumantroineen ja hypnokitaroineen. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä kymmenen minuuttia samaa junnausta muuten vaihtelevalla levyllä käy hiukan puuduttamaan. Toisaalta, onhan se kiva kun akti päättyy siihen ekstaasiin jossain vaiheessa. Tähdet ovat yhä nousussa.