Kiljuvelka-70: Ihmis-saastaa ja pohjasakkaa

Violent Journey

Tekijämiehistä koottu Kiljuvelka-70 tarjoilee debyyttimini-cd:llään taiten räimittyä kännipunkkia Dischargen hengessä. Taustalta löytyvien bändien, kuten Rytmihäiriön, Amorphiksen ja Barren Earthin nimet kuullessaan kuulija leimaa Kiljuvelan nopeasti sivuprojektiksi - ja sellainen se onkin, mikä ei välttämättä ole kuitenkaan automaattisesti levyn arvoa heikentävä seikka. Paahdossa on simppeliä voimaa, riffit purevat ja soundit ovat sopivan pask... autenttiset. Kokoonpanon kokemus kuuluu tukevassa soitannassa, terapiaprojektimainen olemus sen sijaan heijastuu rentoon ja ihailtavan konstailemattomaan meininkiin.

Silkkaan kunnianhimottomaan itsensätoistamiseen kahdentoista rallin pläjäys ei kuitenkaan alennu vaan d-beat taipuu metallisempaankin riffittelyyn ja rytmi hypähtelee häiriintyneesti. Hankala silti on keksiä mitään varsinaista syytä siihen, miksi Kiljuvelka olisi yhtään kuriositeettia ihmeellisempi tapaus. Osittain tämä johtuu sanoituksista, joiden geneerinen vittuuntuneisuus ei oikein sykähdytä suuntaan tai toiseen - ehkä jätkien kannattaisi miettiä tekemisiään vähän pidemmälle kun seuraavan kerran poikkeavat pääbändiensä kiireiltä korkkaamaan kiljukanisterit. Kyllähän tällainen lanaaminen nousuhumalaisessa weltschmerzissä kaikesta huolimatta toimii ihan hienosti, mutta antoisaampaankin lopputulokseen kokoonpano yltäisi.