Mogwai: Special Moves

Rock Action

Livelevyihin suhtautuu aina hieman ennakkoluuloisesti. Usein ne ovat levy-yhtiöiden puolitosissaan sutaisemia pakkopullia tai sitten bändin livehenkeä ei vain monen tapauksen kohdalla ole saatu oikein valjastettua levylle asti. Poikkeuksia toki löytyy, mutta eipä olisi Mogwain kohdalla uskonut moisen käyvän.

Glasgow´sta peräisin olevan postrock-pioneerin Special Moves on koostettu kolmelta viime vuonna Brooklynissa soitetulta, loppuunmyydyltä keikalta. Soundeiltaan reilun tunnin mittainen albumi on erotteleva, mutta tarpeeksi rosoinen ja dynamiikan huomioonottava - hiljaiset kohdat ovat todella hiljaisia, mutta bändin purskahtaessa metelöintiin saa kuulija harkita korvatulppia ihan tosissaan. Tästä käytännön esimerkkinä mainittakoon mainio Mogwai Fear Satan. Settilistan puolesta levy käy hyvin best of-kokoelmasta, sillä jokainen bändin kuudesta täyspitkästä on edustettuna ja melko poikkeuksetta joka levyltä on poimittu mukaan raitoja oleellisimmista päästä, kuten edellämainittu "postrockin perusteiden oppikirja yhdessä kappaleessa", Happy Songs For Happy People-levyn (2003) vivahteikas Hunted By A Freak tai Mr Beastin (2006) hieno Friend Of The Night. Eloisa, tunnelmaltaan eheä levy on fanille melkolailla pakkohankinta, mutta samalla se toimii myös ummikolle mainiona lähtökohtana syvemmälle bändiin tutustumiselle laajasti Mogwain repertuaaria esittelevän settinsä puolesta.

Ikään kuin nämä kehut eivät vielä riittäisi, saa niitä myös mukana tuleva dvd. Albumista poikkeava kahdeksan biisin setti jo sinällään tuo Burning-nimiselle elokuvalle katseluarvoja, mutta toteutus kasvattaa niitä entisestään. Vincent Moonin ja Nat Le Scouarnecin tekemä filmi poikkeaa tavanomaisesta live-dvd-muotista juuri oikean bändin kohdalla, Mogwain liveshow´sta kun ei perinteisin keinoin esitettynä olisi juuri mitään sanottavaa: skottinyhvöt kun eivät juuri muuta tee kuin pönötä lavalla paitsi katkoessaan biisien kutomaa hienovaraista verkkoa soittimien vaihtelu- ja virittelyrumban merkeissä. Burningilla nämä elementit ovat tiessään, mistä on eniten kiittäminen käsivarakuvausta ja monipuolisia, yleisöreaktioista aina rumpupelteihin asti tiensä löytäviä kuvakulmia. Alkuun teos vaikuttaa halvalta musiikkivideolta, mutta tehokkaasti käytetyt, mutta tarpeeksi yksinkertaiset toteutuskeinot, biisien välissä viritystappien sijaan näytettävä Brooklynin katujen kuhina sekä mukaansatempaava tunnelma todella tekevät Burningista elokuvan. Kokonaisuudessaan paketin voi sanoa olevan Mogwain hienoin julkaisu tähän mennessä, joten kädet ylös ja täydet pinnat pöytään.