Hi-Horse: Concrete Clouds

Terra

Psykedeelisillä blues-variaatioilla liikkuva kotimainen voimatrio on tullut tutuksi jo aiemmin nimellä Horse. Yhtyeen tapa naittaa mies-nais-laulua mollissa vaeltelevaan säröiseen soittoon on vakuuttanut sen verran vahvasti että yhtyettä tuli nostettua Valokeilaan asti. Nyt bändi julkaisee debyyttinsä Exogenicin Terra Recordingsin alla ja on samalla lisännyt nimeensä etuliitteen Hi. Onko mikään muuttunut ja jos niin mihin suuntaan?

Stoneria kevyemmillä blues-mausteilla oli eräs tiivistys yhtyeen aiemmasta linjasta. Muutoksen tuulia on ainakin siinä että albumimitassa stoner ei ihan niin paljon ala kummittelemaan mielessä – pikemminkin Jani Kämpin ja Karin Creutzin johtama kolmikko kulkee aiempaa kevyemmissä ja popahtavammissa maisemissa, vaikka juokseva särörock-psykedelia kannatteleekin yhtyeen menevää soittoa. Spinal Tapin hengessä rumpaliaan hakeneen yhtyeen patteriston taakse on myös saatu kiinnitettyä Pexi Parviainen ainakin näillä näkymin pidemmällä sopparilla. Silti levynkannetkin kertovat keiden bändi tämä on – kielisoitin-solistikaksikko on esillä.

Sinkkuraitana viime vuonna kuultu Devil In Disquise kaikaa tälläkin kokonaisuudella ja sillä soittaa vielä rumpuja Olli-Matti Wahlström. Monella raidalla kuullaan Esa Kuloniemen kitara-apuja, parempi puolisko Aija Puurtinen taas on autellut laulusovitusten kanssa. Helmetin Jon Fuller tuo levylle meluefektiä, Chiara Pierobon soittaa violaa. Mutta pääsääntöisesti näkemys ja toteutus on Kämppi-Creutz-kaksikon harteilla.

Avausraita 7th Street Ninjas starttaa hurmaavalla slidella ja iskee heti vauhdin reippaasti vähintään nelosvaihteelle. Yhtyeen monivärinen, kevyesti psykedeelinen mutta jymäkkä kitaravaeltelu luo kokonaisuudesta eläväisen ja mukavan kiemurtelevan. Laulut täydentävät toisiaan aiempaakin tyylikkäämmin. Mollisävyt ovat edelleen pääosassa, säkeissään seesteilevän Ma Chansonin naittaessa ne oivallisesti yhteen kipakan ranskaksi lauletun kertsikilvoittelun kanssa. Osuva kielivalinta nostaa biisin esiin joukosta. Faustin avara kaari taas esittelee herkullisesti kimaltelevaa melodisuutta. Tonight?:in stoneristi rullaavaa jyhkeyttä keventää jouset, Chemical No3 hiljentyy tummien pilvien alle ja öisten lätäköiden ääreen kaikuilemaan. Vaikka jyrävaihde on vauhdikkaimmillaan Bloom (Plato´s Disco)lla, on siinä samalla levyn koukukkaimpia melodiakulkuja.

Kauniisti maalaava Escape, levyn valoisin raita NY City Ghosts sekä aiempi sinkkujulkaisu, tummasti ujeltava kiireetön Devil In Disguise pitävät kaikki yhtä lailla toimivasti kiinni paahtavasta kitaravaelluksesta. Rutisevaan slideen luottava The Evil vaaniskelee toimivan töksähtelevästi, nousten esiin nimenomaan pinnalla olevan laulukuiskaavuuden avulla. Tidal Wave kasvaa sulavasti isompaan aaltoon ja Other Floors paahtaa mukavan irtonaisesti menemään isosta ilmeestään huolimatta. Kaiken kaikkiaan Hi-Horsen biisikynä toimii hyvin ja bluesin ja poprockin välimaastossa paahtava rock-psykedelia rullaa sulavasti. Vaikka mitään ihan legendaarista yksittäistä hittiä ei tältä levyltä irtoakaan, on taso keskimäärin korkealla eikä myöskään huteja tule vastaan. Eli debyytiksi kohtuullisen vahva paketti.