Tom McRae: Just Like Blood

db Records

Tom McRaen nimet�n debyytti oli yksi vuoden 2000 suurimmista positiivisista yll�tyksist�. Surumielisi�, mutta lohdullisia s�velmi� pullollaan ollut levy oli jaksoi h�mm�stytt�� viel� pitk�llisen kuuntelun j�lkeen, eik� se t�h�nk��n p�iv��n menness� ole tehoaa menett�nyt. Turha siis sanoakaan, ett� odotin miehen kakkosalbumia kuola suupieliss�. Onneksi McRaen luomiin laatukriteereihin voi luottaa, sill� Just Like Blood on edelt�j�ns� kaltainen mestariteos, olematta kuitenkaan sen ilmeinen jatko-osa.

Just Like Blood on huomattavasti ensilevy� sis��np�ink��ntyneempi ja enemm�n keskittymist� vaativa teos. Silt� ei l�ydy The Boy With The Bubblegunin tai Hidden Camera Show’n kaltaisia instant-hittej�, eik� sen tunnelma nojaa p��asiallisesti pelkistettyyn ”mies ja kitara”-akseliin. Just Like Blood on sooloartistin ty�st�m� b�ndilevy parhaimmillaan – se yhdist�� McRaen kiistattoman musiikillisen lahjakkuuden taustatiimin (mm. tuottaja Ben Hillier sek� perkussionisti Clive Deamer) pyyteett�m��n ty�h�n saumattomasti. Samanaikaisesti sek� rikas ett� hengitt�v� tuotantoj�lki on nykyp�iv�n� perin harvinaista herkkua.

Radikaalein muutos Tom McRaen musiikissa on n�ht�viss� kappaleissa A Day Like Today ja Karaoke Soul. Ensiksi mainittu hy�dynt�� maukkaasti intialaista Chemutenguru-sample� ja j�lkimm�inen on kuorrutettu Hossam Ramzyn soittamilla turkkilaisilla viuluilla. N�m� etnos�vyt ovat kokonaisuuden kannalta hyvin kevyit�, mutta luovat selke�n kuvan eteenp�in pyrkiv�st� artistista. Jollain kaukaisella tavalla mieleen tulee David Byrnen soolotuotanto, johon globaalit vaikuttimet hiipiv�t my�s pikku hiljaa. Oli t�m� vertailu kuinka ennenaikaista tahansa, niin Just Like Bloodilla Tom McRae osoittaa olevansa aivan vertailukelpoinen niin Byrnen, kuin vaikkapa Beckin, Badly Drawn Boyn tai Ryan Adamsin kanssa. Kaikkien luomisvimma on t�ll� hetkell� parhaassa huipussaan, mutta toisin kuin kilpaveljens�, McRae ei viel� ole ep�onnistunut kertaakaan.