Tom McRae: Just Like Blood

db Records

Tom McRaen nimetön debyytti oli yksi vuoden 2000 suurimmista positiivisista yllätyksistä. Surumielisiä, mutta lohdullisia sävelmiä pullollaan ollut levy oli jaksoi hämmästyttää vielä pitkällisen kuuntelun jälkeen, eikä se tähänkään päivään mennessä ole tehoaa menettänyt. Turha siis sanoakaan, että odotin miehen kakkosalbumia kuola suupielissä. Onneksi McRaen luomiin laatukriteereihin voi luottaa, sillä Just Like Blood on edeltäjänsä kaltainen mestariteos, olematta kuitenkaan sen ilmeinen jatko-osa.

Just Like Blood on huomattavasti ensilevyä sisäänpäinkääntyneempi ja enemmän keskittymistä vaativa teos. Siltä ei löydy The Boy With The Bubblegunin tai Hidden Camera Show’n kaltaisia instant-hittejä, eikä sen tunnelma nojaa pääasiallisesti pelkistettyyn ”mies ja kitara”-akseliin. Just Like Blood on sooloartistin työstämä bändilevy parhaimmillaan – se yhdistää McRaen kiistattoman musiikillisen lahjakkuuden taustatiimin (mm. tuottaja Ben Hillier sekä perkussionisti Clive Deamer) pyyteettömään työhön saumattomasti. Samanaikaisesti sekä rikas että hengittävä tuotantojälki on nykypäivänä perin harvinaista herkkua.

Radikaalein muutos Tom McRaen musiikissa on nähtävissä kappaleissa A Day Like Today ja Karaoke Soul. Ensiksi mainittu hyödyntää maukkaasti intialaista Chemutenguru-sampleä ja jälkimmäinen on kuorrutettu Hossam Ramzyn soittamilla turkkilaisilla viuluilla. Nämä etnosävyt ovat kokonaisuuden kannalta hyvin kevyitä, mutta luovat selkeän kuvan eteenpäin pyrkivästä artistista. Jollain kaukaisella tavalla mieleen tulee David Byrnen soolotuotanto, johon globaalit vaikuttimet hiipivät myös pikku hiljaa. Oli tämä vertailu kuinka ennenaikaista tahansa, niin Just Like Bloodilla Tom McRae osoittaa olevansa aivan vertailukelpoinen niin Byrnen, kuin vaikkapa Beckin, Badly Drawn Boyn tai Ryan Adamsin kanssa. Kaikkien luomisvimma on tällä hetkellä parhaassa huipussaan, mutta toisin kuin kilpaveljensä, McRae ei vielä ole epäonnistunut kertaakaan.