Survia: Hautauurnasta kastemaljaan EP

Omakustanne

Jos oli lahtelaisen Survian edellinen, Pienten koosteessa helmikuussa arvioitu kolmibiisinen raskasta ja sokkeloista suomirockia vinolla mausteella, niin nyt mennään aika lailla vastaavissa maisemissa mutta ilman tunnetta vinoudesta. Päätin nostaa bändin esiin ns. oikeisiin levyarvioihin lähinnä siksi että komeaan digipakiin pakattu EP ansaitsee sen ulkoisella panostuksellaan. Musiikin puolesta viisikko ei ole vieläkään noussut sellaiseen omaperäisyyteen ja/tai koukukkaaseen liitoon että lähtisin povaamaan yhtyeelle levysopimuksia ja edes kotimaan valloitusta.

Sinänsä perusasiat ovat hyvin ojennuksessa – kipakka soitto rullaa hyvin, laulu ei ärsytä joskaan ei myös viekoittele ja hevisti raskaampi vaihde on sinänsä ihan positiivinen valinta (sokkeloistakin huolimatta) suoraviivaiseen suomirockiin. Vaikka esimerkiksi kaartava kolmosbiisi Kohtalo maalaa ihan kelvosti, niin sellainen viimeinen kipinä ja persoonallinen patina puuttuu vielä. Survia katoaa massaan. Koska pohjatyö on hyvin tehty, niin en silti suoranaisesti heittäisi lusikkaa nurkkaan bändin suhteen. On niitä paljon tylsempiäkin tullut vastaan. Silti – nämä näytteet eivät innosta.