Julkaistu: 16.04.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Trash Can
Jos oli Sergion ensimmäinen virallinen julkaisu The Ship Is Mine -ep uusien kykyjen parhaimmistoa männä vuonna, vetää tuore See Far And Fall riman entistäkin korkeammalle. Kolmella kitaralla vyöryvät vallit saavat tuekseen Jari Kieloston ikään kuin kitaroiden taakse miksatun laulun ja kun rytmiryhmäkin on kunnossa, ei voi kuin ihailla bändin kehittymistä omalla, ei niin helposti kuulijalle avautuvalla sarallaan. Itseltänikin vaati tavallista enemmän kuuntelukertoja, ennenkuin aloin päästä sisälle Sergion vaanivaan vallitteluun pienillä tilulilu –mausteilla ja tasaisella jumituksella. Mutta kun sisälle pääsin, vajoan tasaisesti syvemmälle jokaisella kiekonpyöräytyskerralla.
Viimeksi näkemälläni keikalla yhtye alkoi loppukeikasta päästä sellaiseen harmoniaan keskenään, että ihailla täytyi. Vastaavalla tavalla levyyn uppoutuessa Sergiohypnoosi kehittyy hiljalleen ja etenkin keskellä syvää hiljaisuutta musiikki tuntuu johdattavan jonnekin aivan muualle. Yhtyeelle on lyöty vaikuttajiksi milloin Sonic Youthiä, milloin Joy Divisionia. Tällä levyllä yhtye kuitenkin kuulostaa vain ja ainoastaan Sergiolta. Neljän biisin jälkeen jää oikeastaan kaipaamaan vain lisää.
Levyn avaava Chic_thing kertoo jo kaiken olennaisen: junnaavat ja säröilevät kitarat, johtotähtenä toimiva melko kliininen laulu, jatkuva hypnoosin ylläpito jopa hiljaisempien väliosien aikana. Nämä jätkät ovat tripillä! Ja kun asiaan päästiin kerran käsiksi, on hyvä jatkaa Travellerin matkassa pilkkopimeää moottoritietä, vettä sataa ja vauhti pysyy tasaisena matkanopeutena. Jos en tietäisi Sergion olevan Savonlinnan kautta Kotkaan pesiytyneitä, olettaisin kotipaikaksi Porin, sieltähän tuota junnausosastoa on tottunut odottamaan. Conversation Groups nousee melkein hitin asemaan tai sitten oma korva vaatii muutaman kappaleen päästäkseen Sergion kyytiin. Siinä missä ensimmäiset kaksi biisiä pitivät vauhtinsa, vääntää Keskusteluryhmät jostain ylimääräisen vaihteen, loppuen sitten kuin seinään. Levyn päättävä High Lone starttailee aikansa, vallit vyöryvät toistensa päälle aaltojen lailla ja ekstaasi kiihtyy. Ikäänkuin rakennettaessa musiikillista patsasta. Puolenvälin jälkeen patsas on kohonnut majakaksi, joka alkaa ujeltaen varoittaa sumussa kulkevia vaarallisista karikoista kitaraväylien laitamilla.
Jo edellisen perusteella Desibelikin päätti jututtaa bändiä, jos ei sitä olisi jo tehty niin tämän jälkeen viimeistään. Sanokaa muut mitä sanotte, minä nostan tämän kuluvan vuoden parhaaksi eepeeksi tähän mennessä. Täyden kympin suoritus.
Kotkalais-turkulaisen Sergion indierock rakentui kolmella kitaralla synnytettyyn vaanivaan vallitteluun pienillä tilulilu –mausteilla ja tasaisella jumituksella. Basisti Jari Kieloston kylmähkö laulumaalailu täydentää hyvin viisikon herkkää melankoliaa ja raivokasta särötunnelia yhdistävää soittoa. Yhtye lakkasi olemasta elokuussa 2005.
Jari Kielosto - laulu ja basso
Jussi Kielosto - kitara
Teemu Aalto - kitara
Jarkko Kujasalo - kitara
Lauri Kujasalo - rummut
Linkki: www.sergiomusic.tk
(Päivitetty 25.04.2005)
Kommenttien keskiarvo:
