Kostamus: Murheistenranta

Pajula

Etnomusikologian lehtorini yliopistossa kertoi kerran, että yksi parhaista tavoista tutkia musiikkia on laittaa jokin kappale soimaan, katkaista se mielivaltaisesta kohdasta ja yrittää miettiä kuinka se mahdollisesti jatkuu. Tuntiessaan musiikin perinteen, ei jatkon keksiminen ole kovinkaan vaikeaa ja osuu yllättävän usein oikeaan.

Kuunneltuani yhden kappaleen KostamuksenMurheistenranta –albumia päätin testata kyseistä menetelmää albumin jäljellä oleviin raitoihin. Annan levylle mahdollisuuden yllättää minut. Oli valitettavaa huomata, että hyvin usean kappaleen kohdalla ajattelin pysäytettyäni musiikin, että ”jos tätä seuraa sellainen sointukuljetus ja riimin täydentävät nämä sanat, niin syön pääni”.

Kostamuksen koko levyn tarjonta kuuluu juuri siihen tasaisen ärsyttämättömään radiomusiikin kategoriaan, jonka olemassaoloa ei edes huomaa. Levy laahustaa jossain melankolisen popin ja iskelmän välimaastossa kuulumatta oikein kumpaankaan. Rauniot on kappaleena oiva esimerkki siitä, kuinka sama tempo raahaa korostettuna koko kappaleen läpi ja vokaalit lauletaan laiskan karheasti päälle. Taustalle liitetyt stemmat eivät edes kykene liikkumaan legatossa, vaan hyppäävät jokaiselle sävelelle aksentilla, niin selkeästi iskulleen eroteltu musiikki on.

Anna minun hukkua yrittää tarjoilla kokonaisuuteen repäisevämpää kitarointia, mutta latteat lyriikat hukuttavat tämänkin yrityksen persoonattoman yleisvaikutelman alle. Yhtyeen sanoitukset voisivat aivan hyvin olla peräisin jonkin ensirakkautensa hylkäämäksi tulleen teinitytön kynästä, niin pateettisia ja yksiulotteisia ne ovat. Kappaleet toistavat samaa teemaa eri muodoissa kyllästymiseen saakka, eikä menevimmissäkään veisuissa, kuten Vie mut pois, päästä oikein minkäänlaiseen vauhtiin, sillä samat kireät ohjakset pakottavat kulkemaan edellisten kappaleiden määräämällä turvallisella tiellä.

En halua sanoa, että levy olisi huono, sillä sitä se ei varsinaisesti ole. Sinkkubiisi Tie soi radiossa aivan oikeutetusti ja sen esiintyminen Kallio -tv-sarjan yhteydessä toimi hyvin, koska sarja itsessään tarjosi myös kappaleeseen sisältöä. Silti on pakko jälleen todeta, että jos tämän päivän äärettömän laajasta tarjonnasta haluaa valita kuunneltavakseen musiikkia, niin mieluummin sitä valitsee kappaleen, jonka pystyy kuuntelemaan useammankin kerran läpi ilman täydellistä kyllästymistä.