Julkaistu: 04.09.2010
Arvostelija: Mika Roth
CD-Maximum
Venäläinen Sergey Mavrin on pitkän linjan metallimuusikko sanan varsinaisessa merkityksessä. Vuonna 1985 uransa aloittanut Mavrin eli nuoruutensa rautaesiripun tuolla puolen, mutta jopa Neuvostoliittoon tihkui musiikkia sellaisilta orkestereilta kuin Led Zeppelin, Nazareth ja Deep Puple. Muurien murtumisesta on kulunut kaksi vuosikymmentä, mutta varhaiset vaikutteet voi kuulla yhä läpi viisimiehisen orkesterin soitossa.
Aria, Kipelov ja Chorny Kofe (Black Coffee) yhtyeissä vaikuttanut Mavrin aloitti soolouransa vuonna 1998 ja Oktrovenie on Mavrinin itsensä mukaan nimetyn bändin seitsemäs albumi. Kiekko ilmestyi itse asiassa jo neljä vuotta sitten, mutta syystä tai toisesta se päätyi vasta nyt Desibeliin, tosin tämän ansiosta ”uutta” albumia voi tarkastella poikkeuksellisen historiallisesta kulmasta.
Oktroveniella kuullaan ensi kertaa yhtyeen uutta vokalistia Andrey Lefleriä, joka nuoresta iästään huolimatta puhkuu ja puhaltaa kappaleisiin runsain mitoin henkeä. Tämä kokoonpano pysyi myös pisimpään yhtenäisenä, ennen kuin rumpali Pavel Pazon poistui pari vuotta myöhemmin riveistä ja korvattiin Pavel Elkeendilla. Ryhmän kemia tuntuukin toimivan ja Mavrinin keskitempoiset kappaleet kulkevat kuin raiteilla eteenpäin. Tosin mitään ärhäköitä metallihyökkäyksiä on turha odottaa, sillä bändi enemmänkin hymyilee ja antaa kauniiden melodioiden viedä mukanaan, kuin irvistää ja takoo metalliaan. Progehtavat väliosat ja satunnaiset tiluttelut antavat biiseille tarttumapintaa, mutta sellaista persauksille potkivaa voimaa jää väkisinkin kaipaamaan. Kaunista kyllä, mutta ehkä hiukan turhan seesteistä.
Mm. Aria, Kipelov ja Chorny Kofe (Black Coffee) orkestereissa vaikuttanut venäläinen metallimuusikko ja sooloatisti.
Kotisivut: mavrick.ru
(Päivitetty 04.09.2010)