The Future Roots: The Future Roots

Gigawatt

Henri Kristian Lindström, The Future Rootsin aivot ja ruumis, kutsuu laulujaan "tulevaisuuden juurimusiikiksi". Elisabeth Undergroundin rumpalina toimineen Lindströmin kirjoittamat, alun perin folk-muotoiset, riisutut ja mutkattomat pop-laulut alkoivat käsittelyssä vaatia hyvin erilaista muotoa. The Future Rootsin samanniminen debyyttialbumi sisältääkin kahdeksan rumpukoneilla ja syntetisaattoreilla luotua, elektronisen popmusiikin lajilaatikkoon sujahtavaa kappaletta.

The Future Rootsin ensivaikutelma on tuttuus, jota ei aivan osaa paikallistaa: häivähdys vanhan Airin kaltaista viileyttä, hippunen Grandaddyn iskevyyttä, tyylikästä yksinkertaisuutta ja avaruuden äärettömyydestä voimansa hakevaa tunnelmointia pohjimmiltaan vaatimattoman tuntuisissa poplauluissa – siinä suunnilleen mistä The Future Roots on tehty. Mutkattomia biisejä, pariin ideaan kiteytyvää klassista popmusiikkia; melodia, rytmi, teksti.

Siksi hämmästyttää kuinka monipuoliseksi Lindström on levyn äänimaailman luonut. Utuinen ja nilkuttavan pehmeä yleissointi saa vastanavakseen lämmöttömän, kellontarkan tikkauksen. Taustalle jätetty vokalisointi antaa tilaa milloin pianolle, milloin särjetyille rytmeille. Silti laulumelodia on keskeinen kuljettaja ja rytmiikka olennaisilta osiltaan säästeliästä. Syntikoiden ja rumpukoneiden lisäksi kuullaan sähkökitaraa, onneksi ilman että se pilaa kokonaisuutta. Koneen kohdalla on ihminen ja molemmat lukevat samaa käsikirjoitusta, An Ode To The Roots Of Future.

The Future Rootsin esikoinen on mainio albumi. Se ei oikeastaan esitä mitään ennenkuulematonta, mutta onnistuu viemään kuulijan lukuisiin eri tunnetiloihin, eri paikkoihin. Vetävä aloitus Soon, pianoa ja säröä naittava Fragments ja mahtipontisuutta kokeileva päätös Palindromes ovat kaikki hienoja biisejä, mutta vain Pink Blood tuntuu eksyneen väärälle levylle. Monista variaatioistaan huolimatta The Future Roots on parhaimmillaan yksinkertaisena, riisuttuna, alttiina.

Erityskiitos albumin komeasta ulkoasusta. Tyylikäs digipack, kunnollinen tekstivihko ja hieno kuvitus kertovat yksinkertaisella tavalla, mistä kuluttaja jää paitsi kun musiikkia välitetään pelkkänä bittivirtana.