Julkaistu: 15.04.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Merceedees
Silti aion jaksaa hymyillä toistaiseksi, kunnes sekoan taas, laulaa Tero-Petri Suovanen Kesänaama -kappaleella LimonadiElohopean tuoreella viidennellä pitkäsoitolla Halaus. Biisin sanailu kuvaa mielestäni samalla hyvin koko levyä, sillä Limukat poppailevat vaihteeksi melko rennolla kesäisellä otteella ja suoraviivaisesti, samalla levyltä kuitenkin paljastuu myös melankolinen pohjavire. Äkkivääräisyys ja odottamaton kieroilu on ainakin väliaikaisesti hylätty, joskin keikoilla voi sitten seota taas. Salaattia avokaadoista ja rypäleistä, rento poplevy. Näillä sanoilla yhtye itse kuvaa tuotostaan ja kieltämättä raikasta ja rentoa anti onkin.
Levy-yhtiövaihdos Pokolta Merceedekselle, rumpuihin Erjossaaren Mikko ja bassoon Hynnisen Raine. Vaikka muutoksia Limonadinmakuiseen retkeilyyn on siis tullutkin, ovat tutut elementit yhä pinnassa; Tero-Petrin hilpeät popveisut ja jutusteleva laulu, Petteri Eevan koskettimet ja yleinen viihdyttävyys. Ja vaikka avausraita Toipilas starttaa melko melankolisesti, vie biisin kerto kuulijan taas positiivisiin mielikuviin. Nahkan kosketus lohduttaa -sanailu toimikoon pienenä esimerkkinä Tero-Petrin sanoitusmaailmasta. Tarinat liikkuvat Toipilaan rennosta sairaslomasta tiukempaan rokitteluun Vesa ei enää soittele -raidalla, joka kertoo kaverista, joka ei pidä yhteyttä enää sitten, kun toisesta ei ole hänelle hyötyä. Tuttua tuokin ja nykypäivän meininkiä.
Halauksen kappaleista muiden yläpuolelle nousevat ainakin alakuloinen Lumi ei peitä jälkiä, jossa Sonjan isä ei pidä kiinni lupauksistaan sekä rytmikkäästi etenevä Ethän oo vain mun?, jonka alku kertonee biisin sisällöstä jo melkoisesti: on monta asiaa jotka sussa mua rakastuttaa. Kertosäe Silti luulen. Turhaan luulen, et’ olen korvaamaton, vaikka hajuni on rakas sinulle... on koko levyn tarttuvinta antia, Pekka Vaaherkummun trumpetti on ihana! Kolmantena omana suosikkina levyä jatkaa Mahlainen jarruton, jonka nimestä itselleni nousi ensimmäisenä mieleen Absoluuttisen Nollapisteen Neulainen Jerkunen. Tero-Petri kehottaa tekemään joutsenelle rumiinavausta, jotta näkisimme ettei aina ollut ahne. Ja kädenhän saa vapaaksi, kun päästää irti.
Alakuloisen rauhallinen Matta imee vaan eikä ulospäin loista ja vaikka iloisesti poppailevat Ämmät ja äijät tahtovat Tero-Petrin joukkoonsa, ei mies tahdo olla kumpikaan. Vielä kun miltei uhkaava Anna anteeksi mun kiitokset ja unilaulu Oranki pyörähtävät korviin, voi todeta Halauksen olevan nimensä mukainen, joskin hivenen alakuloinen rutistus. Hivenen ärsyttävänä yksityiskohtana Orankilla minua huijasivat piiloäänet, joita on tottunut kuulemaan tietokoneeni ottaessa vastaan sähköpostia. Kerran jos toisenkin ehdin ihmetellä, että eikös minulle äsken juuri tullut viesti? Kun tajusin, että levyltähän nuo kuuluivat, oli vähän huijattu olo. Muuten jäi siis hyvä olo Halauksen jäljiltä.
Vuosina 1994-2004 toiminut turkulainen viisikko soitti suomenkielisen rockinsa tarttuvan popilla ja persoonallisen virnuilevalla kaavalla. Tero-Petri Suovasen melankolinen laulu ja "muka-nokkelat" (kuten hän itse asian ilmaisi) tarinat kohtasivat tiukan koukukkaan rokituksen.
Tero-Petri Suovanen - laulu, kitara, sävelet ja sanat 1994 – 2004
Petteri Eeva - koskettimet 1994 – 2004
Tero Kohtamäki - kitara 1994-1999
Juha Nousiainen - kitara 1999 – 2004
Sakari Seppälä - basso 1994 – 2001
Raine Hynninen - basso 2001 – 2004
Jussi Hämäläinen - rummut 1994 – 2002
Mikko Erjossaari - rummut 2002 - 2004
Kotisivut: merceedees.fi/limonadielohopea
(Päivitetty 25.02.2007)
Kommenttien keskiarvo:
