Trigger The Bloodshed: Degenerate

Rising

Kautta aikain monien metallib�ndien missiona on ollut tehd� mahdollisimman rankkaa musiikkia - asia ei ole muuttunut t�n� p�iv�n�k��n mihink��n, mutta "rankkuus" on yh� k�sitteen� kysymyksi� her�tt�v�. Niist� p��llimm�inen kuuluu: onko se sitten rankkaa, ett� paahdetaan kaasu pohjassa niin kauan, ett� jokin pys�ytt�� kulun?

Ilmeisesti brittil�isen Trigger The Bloodshedin mielest� rankkuus on nimenomaan sit�. Kotisaaristossaan kovassa huudossa oleva orkesteri on kolmannen levyns� my�t� nostettu samanlaiseksi metallin pelastajaksi kuin Bullet For My Valentine. Vaikka b�ndin tyylilaji on stadionhevistelyn sijaan deathin ja grindcoren suuntainen, ovat lupaukset ja hehkutukset aivan yht� katteettomia. BFMV:sta ei ole uudeksi Metallicaksi tai Iron Maideniksi eik� Trigger The Bloodshedista uudeksi Carcassiksi tai Napalm Deathiksi.

Avausraita A Vision Showing Nothingin nimi on osuva, mutta v��r�ll� tavalla. B�ndin rymy�misess� on huikea tahti ja tilaa my�s groovemmille riffittelyille on riitt�miin, mutta miss��n vaiheessa levy ei aktiivisen kuuntelunkaan my�t� her�t� tunteita puolesta tai vastaan - siis tuntuu visiolta, joka ei n�yt� mit��n. Kokonaisuus on sin�ns� ehe�, mutta nyansseilla tai yll�tyksill� ei juhlita. Soundit ovat vimpan p��lle, mutta niist� tulee mieleen l�hinn� Slipknot, joka sekin on tehnyt inhimillisemp�� ja tunteita her�tt�v�mp�� musiikkia kuin n�m� j�ssik�t. Degeneraten toivoisi toki olevan saamansa hehkutuksen arvoinen t�ysisku, mutta hyv�� yrityst� ihmeempi se ei ole.