Sotajumala: Kuolemanpalvelus

Cobra

Suomenkielisen deathmetalin suurelle yleisölle lanseerannut Sotajumala asettaa näytteille Kuolemanpalvelus-levynsä myötä poikkeuksellisen rikasta, monipuolista, teknistä ja tarttuvaa marginaalimeteliä. Meikäläisen pakaroissa on sellainen fiilis, että tämän levyn riffiskaalan taso ja monipuolisuus sekä bändin luoman äänimaiseman tunnelmallisuus saa keskivertodödistelijän harkitsemaan alan vaihtoa gospelpopin puolelle. Kuolemanpalveluksella Sotajumala on parhaimmillaan häkellyttävän kova: kiekon ensimmäisestä neljästä biisistä voi laittaa soimaan minkä tahansa koska tahansa ja joka kerta olen myyty yhtä varmasti kuin SuperAlkon Taxi-laatikot suomalaisturistin vasta varatessa Tallinnan risteilyä.

Häpeilemättömästä soittotaitojen esittelystä huolimatta Sotajumala ei poukkoile, vaan biisit ovat ennemminkin painokkaita ja paikoin jopa junnaavia, mutta bändin taitojen myötä sovituksellisesti valtavan rikkaita. Toisen tulemisen kuunteleminen luo samanlaisen fiiliksen kuin pitkän siiman kanssa kalastaminen - koukut eivät tunnu loppuvan koskaan ja koko ajan kalvaa sellainen fiilis, että itsehän tässä vielä päätyy täytettynä olohuoneen seinälle. Fantastinen veto. Sotajumala yhdistää Kuolemanpalveluksella onnistuneesti kieroutta ja yksinkertaisuutta, uutta ja vanhaa. Kielivalinta varmistaa massasta erottumisen, vaikka täysin kompastelematta yhtye ei suomeksi uhoakaan.

Ei liene liioiteltua sanoa, että Timo Häkkisen voittanutta kannuttajaa on vaikea löytää koko maailmasta. Miehen variaatiokyky Sotajumalan tempolukemissa saa kuulijan myhäilemään, samoin kuin kitaristiosaston herutustilusoolot - ne kun ovat niin rumia ja härskejä, että ne ovat jo lähes kauniita. Kuolemanpalvelus on parhaimmillaan mahtavan vangitsevaa ja nautittavaa kuunneltavaa.

Kun nyt lienen tehnyt selväksi, miten kovasta levystä on kyse, heitetään vielä haastetta bändin suuntaan, sillä mikään täysin moitteeton levy Kuolemanpalvelus ei ole. Ilmaisua nimittäin olisi syytä tiivistää, sillä pitkistä biiseistä pääsee monesti ehtymään paras teho paikoin reilustikin ennen raidan vaihtumista. Erityisesti levyn päättävät Luut sinusta muistuttaen ja Kuolemanpalvelus ovat jo aika lailla ympäriinsä levähtäneitä tapauksia. Tästä huolimatta Kuolemanpalvelus kohoaa täysien tähtösten arvoiseksi helmeksi, joka tulee pyörimään soittimessani vielä monia, monia kierroksia.