John Denver Mayhem: Songs of the Fall

Must Control Music

Komealla lauluntekijämyyttisellä nimellä varustettu kuopiolaisyhtye julkaisee esikoispitkäsoittonsa vasta nyt, vaikka Songs of the Fallin ydin on äänitetty jo vuonna 2008 viikon mittaisissa sessioissa. Jälkituotantoon JDM on siis käyttänyt kaksi vuotta, minkä kuulee albumin äärimmäisen huolitellusta äänimaisemasta. Akustisen dramaattinen countryrock soi kristallinkirkkaasti ja ammattimaisesti, mitä voi pitää sekä albumin valttikorttina että heikkoutena. Millintarkan tyylikkyyden ja sieluttomaksi sliipatun turhakkeen raja osaa joskus olla häilyvä.

Useimmista kaltaisistaan John Denver Mayhem erottuu solistinsa Joona Ikosen avulla. Ikosen välinpitämätön, rauhoittavia napsinut, mutta samalla yllättävän voimakas tulkinta kantaa läpi albumin ja tekee useimmista keskinkertaisistakin sävelmistä kuuntelemisen arvoisia. Latteimpia semivoimasointuisia kertosäkeitä ei mikään yksittäinen elementti kykene pelastamaan, mutta onneksi kappaleyhdeksikköön mahtuu myös selkeitä onnistumisia. Cracking Icen mehevä synkistely hienovarasine synataustoineen ja Townes Van Zandt -tekstiviitteineen toimii parhaiten, mutta myös nimikappaleen jopa Plain Riden sfäärejä hätyyttelevä verkkainen työstö tavoittaa oivallisen karun, viileän ja juurevan tunnelman.

John Denver Mayhemilla tuntuu myös olevan perinteisellä tavalla progressiivista kunnianhimoa, joka ilmenee paikoin mutkikkaissa kappalerakenteissa. Resurrection From Gravity Grave kasvaa tyhjyyttä huokuvasta säkeistöstä lopun riffittelyihin varsin jämäkästi, mutta esimerkiksi Weak yrittää liian pontevasti olla 70-lukulaisesti haastava suurballadi. Vaikka osat liukenevat hienovaraisten sovitusten avulla pehmeästi toisiinsa, vaivaa etenkin levyn loppupuolta särmättömyys ja hahmottomuus.

Se ei oo koskaan kiinni ajasta, lauloi Kauko Röyhkä, mutta ehkä tulevaisuudessa John Denver Mayhem voisi tinkiä vuosien mittaisesta tyylittelytyöstä ja tarjoilla lupaavat visionsa astetta raaemmassa muodossa. Tumman folkrockin ystävien kannattaa joka tapauksessa painaa nimi mieleen. Eikä sen pitäisi olla vaikeaa.