M.I.A.: MAYA

XL

Srilankalaissyntyinen Maya ”M.I.A.” Arulpragasam iski kolme, neljä vuotta sitten kultasuoneen. M.I.A:n toinen albumi Kala (2007) oli arvostelumenestys, ja artisti löi itsensä toden teolla läpi muidenkin kuin päivänpolttavia musiikki-/trendiblogeja ja nokkelia Internet-musiikkilehtiä lukevien keskuuteen. Jos kadunmiehelle nyt soitetaan pätkä The Clashin Straight to Helliä, tuskin kovin moni tunnistaa teosta Strummer–Jones-kaksikon kynäilemäksi. Menneeseen juuttuneet eivät tästä pidä, mutta M.I.A. tuottajineen tekee tämän päivän musiikkia, ja se on tärkeintä tässä ja nyt.

Kolmannen levyn tekeminen ei varmasti ollut M.I.A:lle helppoa. Tämän myös kuulee. Jos Arular (2005) oli metelöivän riemukas avaus ja blogihitti ja Kala maineen vahvistava kansainvälinen pommi, tuntuu MAYA jonkinlaiselta krapulalevyltä. Ei tosin krapulalevyltä siinä mielessä, että sitä olisi mukava kuunnella pitkäksi venyneen illan jälkeen. Se yrittää kuin tieten tahtoen välttää olemasta tarttuva hukuttaen itsensä hälyääniin, kihinöihin ja surinaan. Siltä ei löydy Paper Planesin kaltaista hittiä eikä sen koommin Bucky Done Gunin tai Sunshowersin ilkamointia. Olo on kuin pesun ja linkouksen läpikäyneellä.

Varteenotettavia kappaleita on kourallinen, joista sopivasti ennen albumia nettiin vuotanut Born Free yrittää ripeimmin. Suiciden Ghost Rideria lainaava kappale on maanisessa pöhköydessään oiva vastalääke puutumiseen, joka iskee albumin toisella puoliskolla. Lähellä täysosumaa on myös Meds Feds, jonka raskas teknobiitti on suorastaan vastustamaton. Vaikka MAYA onkin ilmeeltään rankka levy, tarvitaan lopulta kuitenkin jotain vieläkin rankempaa herättämään kuulija koomasta ja ähkystä. Kahden edellämainitun jälkeen sijoitettu tunnelmaa rauhoittava Tell Me Why toimii virkistävänä keitaana kaiken rikkonaisuuden ja aistien kuormituksen jälkeen. Albumin alkupuolella samassa roolissa toimii Lovalot, jota tervehtii ilolla kuusiminuuttisen Teqkillan vihdoin loputtua.

Yhden hyvän ja yhden erinomaisen albumin jälkeen MAYA on pettymys. Levy väistelee, pakenee ja tavoitettaessa puolustautuu piikein. Tämä on hyväksyttävä ja nähtävä osana artistin kehityskaarta; Maya, uskotaan, et ole pehmentynyt, mutta teethän meille seuraavaksi taas ihan oikeita kappaleita.