Parlophone

Queenista tykkääminen on aina ollut hieman epäilyttävää, mutta jos ulkomusiikillisia seikkoja ei oteta lukuun, voi sen jälkeensä jättämään tuotantoon uppoutua varsin hyvillä mielin. Itsekin olin pahimmassa indie-vimmasani hankkiutunut bändin levyistä eroon, mutta nyt pienen nostalgiakertoimen nosteessa ei bändin diggailua tarvitse hävetä pätkääkään. Toki Queenin show-meininki oli (ja on hetkittäin vieläkin) vähän turhan pömpöösiä makuuni, eikä pahimmista kasarirokkauksista löydä tikullakaan juhlimisen aihetta, mutta erityisesti bändin 70-luvun tuotanto nostaa tällä kolmen cd:n kokoelmalla päätään. Platinum Collection niputtaa yhteen aiemmin kolmena osana ilmestyneet Greatest Hitsit, joten hyvin tutusta matskusta on kyse.

Ykkösosa on ehdottomasti täysien pisteiden arvoinen. Queen-klassikko numero Yhden, Bohemian Rhapsodyn, lisäksi mm. Killer Queen ja Fat Bottomed Girls osoittavat että bändin luomisvoima oli vahvimmillaan silloin kun sen tekemisiä ei osattu juurikaan arvostaa. Erityisen pahoja osumia Queen sai musiikkikriitikkojen suunnalta, joka nykypäivän vinkkelistä katsottuna tuntuu vähintäänkin kohtuuttomalta. No, eivätpä ihmiset vielä 2000-luvullakaan tiedä miten esim. The Arkiin tulisi suhtautua.

80/90-lukuun painottunut kakkos-levy on suurta hittien juhlaa ja omakohtaisesti kaikkein läheisintä Queenia – näiden biisien tahdeissa sitä on nuorena vietetty hetki jos toinenkin. Kymmenessä vuodessa ei tosin moni asia ole muuttunut; I Want It All, Innuendo ja The Show Must Go On ovat yhä loistavia biisejä, kun taas Radio Ga Ga, The Invisible Man ja One Vision lähinnä ärsyttävät.

Queenin tarina ei kuitenkaan loppunut hienoon Innuendo-levyyn (1991) ja Freddie Mercuryn ennenaikaiseen kuolemaan, vaan jäljelle jäänyt kolmikko päätti sinnitellä ilman karismaattista keulakuvaansa. Tulokset olivat vähintäänkin sekavia, kuten paketin Greatest Hits 3 todistaa. Mm. jälkeenpäin koostettuja puolivillaisia duettoja (Elton John, David Bowie, Wyclef Jean) ja Brian Mayn sooloilua sisältävä cd haiskahtaa vahvasti pelkältä rahastukselta, eikä se sisällä mitään oleellista Queen-bändin musiikilliselta matkalta. Ilman tätä masentavaa loppulatistusta Platinum Collection kohoaisi helposti kiitettävään kategoriaan.