Lena & The Slide Brothers: Turn It On

Backbeat Records

Yksi musiikkikritiikin yleisimpiä latteuksia on todeta arvosteltavan materiaalin toimivan ”varmasti paljon paremmin livenä”. Tällainen laimennus kielii usein arvostelijan uskalluksen puutteesta oikeasti kehnon albumin äärellä. En ole koskaan nähnyt Lena & The Slide Brothersia tositoimissa lavalla, mutta voisin melkein vannoa bändin olevan siellä enemmän elementissään kuin levymuodossa. Ehkä tämäkin on edellä mainitun kaltaista epärehellistä luottavaisuutta, mutta kautta linjan yhtyeen esikoisalbumin raidat tuntuvat ikään kuin odottavan keikkatilanteen suomaa vapautusta.

Viime vuonna perustettu juurimusiikkiyhtye koostuu joukosta kokeneita muusikkoja, joista kotimaisen bluesin skeneen perehtymättömille tutuin lienee rumpali Jupe Litmanen, Niemisen & Litmasen puolikas. Kitaristi Matti Kettusen ja laulaja-basisti Lena Lindroosin kynäilemät 12 kappaletta eivät valitettavasti missään vaiheessa lähde itsenäiseen lentoon. Turn It On on ylipitkä americanan oppitunti, jonka vetäjät kyllä tietävät aihealueesta kaiken, mutteivät viitsi paljastaa kuin pienen osan salaisuuksistaan. Suvereenien soittajien kohtaamisessa oikein kukaan ei tule ottaneeksi pääroolia. Vaisusta kappalemateriaalista ei siihen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole, eikä oikein solisti Lindroosistakaan, joka etenkin puhtaasti ja täysillä laulaessaan kuulostaa ikävästi Hanna Pakariselta.

Keskitempoiset ja kertosäkeitään loputtomiin toistavat blueshölkät ovat levyn ankeinta antia. Balladiosasto toimii paremmin, etenkin hammondilla sävytetty A Little Love (Can Hurt No One) tuo perustyöstöön kaivattua tunnetta. Kaikkiaan dobrot, mandoliinit ja slidet soivat silti liian varman päälle. Voimalliset aksentit, liioittelevat blueskukkoilut ja tekstipuolen asiamukaiset synkistelyt loistavat poissaolollaan näissä studioiltapäivän jameissa. Niin, keikalla voi kaikki olla toisin, mutta Turn It Onia kuunnellessa ajatusleikki ei paljon lohduta.