Håkan Hellström: Samlade singlar 2000-2010

Dolores

Håkan Hellström on yksi ruotsalaisten eniten rakastamia ellei se rakastetuin nykyrockartisti – ihan hyvä saavutus mieheltä, joka ennen soolouraansa soitti rumpuja ja bassoa nuoria tummasilmäisiä neitoja villinneessä Broder Danielissa tai rumpuja harmittavan vähälle huomiolle jääneessä Honey Is Coolissa (jonka laulaja-kitaristina toimi muista yhtyeistä tutummaksi tullut Karin Dreijer). Suosion syy voi tietysti olla söpössä ja valloittavasti esiintyvässä miehessä itsessään – Hellström on sekä katu-uskottava nuoriin vetoava rokkari että koko kansan Håkan, viihdetaiteilija joka kelpaa esiintymään sekä kruunuprinsessa Victorian syntymäpäiville että Allsång på Skansen -tv-ohjelmaan (niinkö Tammerkosken sillalla). Mutta tähän asemaan hän ei olisi päässyt ilman musiikkiaan.

Valtavan suosion saavuttanut esikoislevy Känn ingen sorg för mig Göteborg (2000) oli paljon velkaa nuoren Bruce Springsteenin energialle ja elämänilolle: Hellström yhdisti tähän hieman brittiläisen kitarapopin helkkyviä kitaroita ja ruotsalaisen viisuperinteen mollisävyjä ja resepti yllättävään arvio- ja myyntimenestykseen oli taattu. Ja kun useimmat olisivat tämän jälkeen yrittäneet toisintaa tempun, otti Hellström ja julkaisi seuraavaksi EP:llisen ruotsalaisia laulelmia, viisuja. Luften bor i mina steg (2002) oli epätavallinen seuraaja esikoiselle, mutta tämä kunnianosoitus Hellströmin rakastamalle musiikkityylille on myös osittainen selitys hänen rajoja kumartamattomalle kansansuosiolleen – ovathan viisut enemmän tai vähemmän kansankodin kansanmusiikkia.

Kakkosalbumilla Det är så jag säger det (2002) Hellström muutti suuntaansa. Brasiliassa äänitetyllä levyllä kuuluvat sekä sambarytmit että futiskatsomot ja joukkoeuforia. Tarttuvat biisit ja tiivis soitto olivat hyvä väline ulospäinsuuntautuneille purkauksille. Kolmoslevyllä Ett kolikbarns bekännelser (2005) Hellström kääntyikin sitten itseensä. Keskitempoiset ja haahuilevat, enemmän laulelmia kuin rockkappaleita muistuttaneet biisit olivat kuin haalea muisto pari vuotta aiemmasta massahypnotisoijasta. Haalea, mutta koskettava ja tyylikäs matka Hellströmin sielunmaisemaan.

Nåt gammalt, nåt nytt, nåt lånat, nåt blått (2005) sisälsi nimensä mukaisesti sekä uusia että aiemmille albumeille sopimattomia kappaleita, pari käännöslainaa ja muutaman livenauhoituksen. Tyylillisesti hieman hajanainen levy sisälsi mm. Madchesteria, Big Starin voimapoppia ja Evert Tauben laulelmia. Uusin albumi För sent för edelweiss (2008) on Hellströmin haikein ja taaksepäinkatsovin albumi tähän mennessä, joka miehen tyylille uskollisena lainaa avoimesti niin Springsteeniltä, Bob Dylanilta kuin Motown-yhtyeiltäkin. Hellström laulaa, kuten melkein aina, lähinnä itsestään, mutta laulaessaan omasta menneisyydestään, laulaa Hellström myös hänen kanssaan kasvaneiden kuulijoiden elämästä. Varmasti siksi hänen teoksiinsa on helppo tykästyä, etenkin jos tekstit eivät jää kielimuurin taakse.

Samlade singlar 2000-2010 sisältää kaikki Hellströmin 16 sinkun A-puolet sekä yhden kappaleen Luften bor i mina steg -EP:ltä. Sille on koottu Hellströmin keskeiset teokset ja se toimii hienona johdantona miehen tuotantoon. Tuotannon tunteville ja levyt omistaville se ei tuo mitään uutta, mutta toimii muistutuksena siitä, että Hellström on sekä loistava sinkku- että albumiartisti.