Massive Attack: 100th Window

Virgin

Mushroomin erottua musiikillisten erimielisyyksien takia pysyvästi ja Daddy G:n pitäessä perhesyiden takia bänditoiminnasta taukoa, Massive Attack supistui 100th Window -projektin myötä triosta yhden miehen työmaaksi. Vastuun ottanut Robert ”3D” del Naja on apurinsa Neil Davidgen kanssa onnistunut tehtävässään hyvin, vaikka pienenpieni pettymys 100th Windowia kuunnellessa mieleen hiipiikin. Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta kun Massive Attack ei uuden levyn myötä juurikaan uudistu, vaan seurailee pitkälti edellisen (Mezzanine, 1998) muovaamia jalansijoja.

MA:n kaikki levyt ovat ”avautuakseen” vaatineet äärimmäisen keskittynyttä kuuntelua, eikä 100th Window ole tässä suhteessa poikkeus. 3D:n luomassa äänimaisemassa yhdistyvät epätodennäköiset vastapuolet aukottomasti; hillitty fiilis voi muuttua murtosekunnissa pelottavaksi ja äärimmäisestä modernismista voi hypätä retrokelkkaan ilman sen suurempia tunnontuskia. Kaikkien näiden tekijöiden muodostamasta sopasta ei kuitenkaan muodostu sekavaa poukkoilua, vaan erinomaisen timmi ja harkittu kokonaisuus. Soundipuolella Massive Attack on kiistämätön kuningas, mutta entäpä itse biisit?

Kolmen biisin kirjoittamiseen Del Naja on saanut vetoapua Sinéad O’Connorilta, joka hoitaa myös kappaleiden laulupuolen tyylillä - Sinéadin hauraan kaunis ääni tuokin tarpeellista lämpöä hetkittäin hieman kylmälle levylle. Erityisen maukasta hedelmää yhteistyö on tuottanut singlevalinta Special Casesilla. Tämän jälkimainingeissa 3D:n ja jopa reggeaguru Horace Andyn äänet kuulostavat kovin värittömiltä.

Massive Attackin neljäs pitkäsoitto on (kuten ennakkoonkin saattoi jo päätellä) haastava ja monikerroksinen teos, josta riittää purtavaa pitkäksi ajaksi. Mezzaninen kaltainen pysäyttäjä se ei ole, mutta vasta aika paljastanee sen todellisen luonteen.